Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Ei kukaan, paitsi se, joka on koettanut, tiedä, kuinka vahvat ne kahleet ovat, jotka sitovat meitä väärään uskoon, semmoiseen uskoon, joka on opittu äitimme sylissä ja juurrutettu meihin vuosien uhrauksilla. Kenties minä en olisi koskaan kyennyt katkaisemaan niitä. Minulta, niinkuin tuhansilta muilta, vihamieliset kädet katkaisivat ne raa'asti.
Uljaat astuvat urohot, Juoksit kiinni Jesuksehen, Luojan kaulahan karasit, Kädet köysillä sitovat, Sormet nuorilla suloiset, Käsivarret vaikeasti. Lyökässä lujasti kiinni Solmia syvälle solmi, Ett'ei pääsisi pakohon.
Joukko yksiäänisesti Kuuluttaapi kuolemahan. Itse ilkeät isännät, Paremmat ei palveliat, Jotka Jesusta pitävät, Paljon pilkkoa tekevät, Ilman syyttä, Jesukselle: Sylkevät pyhimmät silmät, Voidit öljyllä omalla; Korvapuustilla kovilla Kuninkaaksi kunnioitit; Silmät rievuilla sitovat, Lyövät poskelle pyhälle.
Joukon kehitys on vasta alempien aistinautintojen ja karkeampien intohimojen asteella. Ihanteet ovat tekoja korkeammalla, mutta tavat ja sovinnaisuus sitovat meitä kuin lasta reikätuoli, eivätkä päästä siveellistä tarmoa kasvamaan alaikäisyydestänsä itsenäiseksi toiminnaksi. Tarvitaan voimakkaita sysäyksiä edistyäksemme myöskin sisällisesti, ja onneksi elämä niitäkin hankkii. KAIKKI K
Vielä kerran käski hän entisellä ryhdillään: "Kantakaa Simo häkkinsä päälle, tuokaa kirves perältä ja lyökää sillä poikki nuo köydet, jotka sitovat Raudikon häkin sen rekeen, jotta saadaan siitä tyhjä reki. Jääköön häkki heinineen parempaa aikaa odottamaan.
Lainehtivaa Pohjanlahtea sitovat vielä vahvat jääkahleet, mitkä viime pakkasista ovat saaneet sileän, lasikirkkaan pinnan. On eräs kevätaamu. Vinha tuuli vinkuu nurkissa. Talvi on vielä luonnossa. Mutta talvi näyttää olevan ihmissydämissäki. Kaikki on nyt muuttunut. Tuo rattoisa iloisuus, tuo pistävä iva ja tuo joskus liikanaisuuksiin asti menevä pilkallisuus on kokonaan meidän talosta hävinnyt.
»Onnistumatta; sillä taide ei mene mihinkään liittoon, ei ainakaan uskonnon kanssa.» »Minkätähden ei?» »Se menettäisi silloin molemmat elinpontensa, vapauden ja luonnon.» »Erehdys. Dogmit sitovat vapautta ja luontoa, uskonnon henki sitä ei tee. Jalostuttaa vaan ja puhdistaa, hienontaa molempia.» »Ja laittelee rajapylväitä.» »Ainoastaan siinä, missä niitä tarvitaan», hymyili John.
"Joutavia," toinen vastasi, "hänen lupauksensa sitovat hänet lujemmin kuin kahleet ja siteet. Varmaankin se on joku syrialaisista kerjäläisistä, jotka majailevat Astarten temppelin ympärillä." "Luultavasti," toinen välinpitämättömästi vastasi. "Lähtekäämme astumaan, sillä vaimoni paistaa meille tänään illalliseksi hanhen."
"Sellaista älkää uskoko; minä vakuutan olevani rehellinen mies! Mutta pyhät valat sitovat kieleni. Vaan olkaa te, jalo pelastajani, avosydämisempi kuin minä ja sanokaa minulle nimenne! Tämä pyyntöni on ehkä liian rohkea, mutta minua kovin ilahuttaisi tuntea sen miehen nimi, jolle Jumalata lähinnä olen suurimmassa kiitollisuuden velassa." "Olkoon menneeksi!
Mutta oppia ei hänelle luvattu, ett'ei hän itse ruvennut kohta kaatajaksi. Olli myöntyi siihenkin, suuressa opin halussaan. Karhuksi pantiin, kuten asia vaatii, isoin poika joukosta. Karhu käy kontillensa, ja toiset sitovat sen jalat yhteen, samoin kädet.
Päivän Sana
Muut Etsivät