United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kapteeni kielsi ketään lähestymästä häntä tai antamasta hänelle ruokaa ja juomaa koko päivänä, mutta ", siirtomaalainen katsahti sinne päin, missä mies makasi pensaitten alla, ja lisäsi sitten matalammalla äänellä: "Tänä aamuna, pari tuntia sitten, Halket lähetti kapteenin neekeripojan pyytämään minulta juomavettä.
Peter Halket puoleksi syleili hänen polviaan. "Mestari," huusi hän, "kuinka minä voin sen viestin viedä? Etelä-Afrikan hollantilaiset eivät kuuntelisi minua, sillä he sanoisivat että olen englantilainen. Ja englantilaiset sanoisivat: 'Kuka tuo mies on, joka tulee saarnaamaan rauhaa, rauhaa, rauhaa? Eikö hän ole ollut täällä vuoden verran, ja hänellä ei ole osakkeita ainoassakaan yhtiössä?
Mutta hän kuuli äänen huutavan: "Koska sinä olet rakastanut laupeutta ja vihannut sortoa " Kun ratsumies Peter Halket kohottautui ylös, hän näki vieraan poistuvan. Hän huusi: "Mestarini, anna minun tulla sinun kanssasi." Mutta vieras ei kääntynyt. Ja kun hänen vartalonsa eteni pimeässä, näytti Peter Halketista, kuin se olisi kasvanut yhä suuremmaksi ja suuremmaksi.
Vähään aikaan Halket ei syönyt mitään, sitten hän otti pari lusikallista ja nojautui taas kyynäspäähänsä. "Ethän sinä syö mitään, Halket," sanoi englantilainen iloisesti, katsahtaen häneen. "Minun ei ole nälkä nyt," sanoi Halket. Vähän ajan perästä hän otti punaisen nenäliinansa ja kaatoi siihen huolellisesti lautasensa sisällyksen sekä solmi sen kääröksi.
Valo kapteenin teltasta valaisi pienen puun rungon selvästi, mutta teltasta ei kuulunut ääntä eikä liikettä. Hetkisen Peter Halket seisoi liikkumatta ja astui sitten puun luo. Musta mies riippui valkoista runkoa vastaan, niin tiiviisti siihen sidottuna, että hän näytti yhteenkasvaneelta siihen. Hänen kätensä olivat sidotut sivulle ja pää riippui rinnalla.
Peter Halket järjesteli puita tulessa. "Kai olette Chartered Companyn palveluksessa?" kysyi Peter katsoen tuleen. "En," sanoi vieras, "ei ole minulla mitään tekemistä Chartered Companyn kanssa". "Jaha," sanoi Peter, "sitten ei minua kummastuta, ettei teillä ole kissan päiviä!
Peter Halket katsoi häneen hämmästyneenä. "Oletteko yksin?" kysyi hän. "Olen yksin." Peter Halket laski pyssynsä ja nousi ylös. "Eksynyt kaiketi?" sanoi hän, vielä veltosti pidellen pyssyään. "Ei. Tulin kysymään, enkö saisi istua kanssanne tulen ääressä hetkisen.
Aikaisin seuraavana aamuna piti lähteä matkalle. Halket oli vapautettu toimestaan, ja nyt hän oli heittäytynyt maahan hiukan erilleen ryhmästä, joka istui valkean ympärillä. Siirtomaalainen ja englantilainen olivat sanoneet kaikille miehille, että Halketin piti saada olla rauhassa, ja häneltä ei saanut kysellä mitään.
Peter Halket työnsi pyssynsä hiukan kauvemmaksi ja heitti uuden suuren puunpätkän tuleen. "Onpa ikävätä ettei minulla ole mitään syötävätä teille tarjota, mutta en ole itsekään maistanut mitään sitten eilisiltaa. Se on helkkarin kiusallista, kun täytyy tällä lailla kuljeksia ilman ruokaa. En olisi uskonut, että siitä syntyy niin paha elämä jo yhdessä vuorokaudessa.
Enkö minä ole toivonut " ja Peter Halket olisi paljastanut koko sielunsa, mutta vieras esti häntä. "Peter Simon Halket," sanoi hän, "onko väliä tinastako vai kullatusta hopeasta se torvi on tehty, joka sotaan kutsuu? Eikö kutsu ole pääasia? Entä jos lähettäisin naisen tahi lapsen viestiäni viemään: onko totuus vähemmän totta, siksi että sen julistajaa ylenkatsotaan?