Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kumpiko on ikuinen, suuko, joka totuutta puhuu, vai itse totuuden sana? Mutta jos tahdot, niin mene ja sano: 'Minä Peter Halket, syntisin kaikista, joka olen himoinnut naisia ja kultaa, joka olen rakastanut itseäni ja vihannut lähimmäisiäni, minä " Vieras katsoi alas hänen ja laski kätensä lempeästi hänen päälleen.
"Hyödyttäisi!" Peter Halket tuijotti vieraaseen. "Se tietysti hyödyttäisi vaikka kuinka paljon. Mikä se tekee Beitin ja Rhodesin ja Barnaton niin suuriksi? Jos on kahdeksan miljoonaa " "Peter Simon Halket, kellä on suurin sielu kaikista, jotka tunnette maan päällä?" sanoi vieras. "Kenen sielu on puhtain?" "Oh," sanoi Peter, "nyt ei ollutkaan kysymys sieluista vaan rahasta.
Peter Halket katsoi hänen. Mies näytti kuolleelta. Hän kosketti hiljaa neekerin käsivartta ja pudisteli sitä sitten hiukkasen. Mies avasi silmänsä hitaasti, kohottamatta päätään ja katsoi Peteriin väsyneiden silmäluomiensa alta. Elleivät silmät olisi liikkuneet, olisi niitä voinut luulla kuolleen ihmisen silmiksi. Peter nosti sormensa huulilleen "Hst! hst!" sanoi hän.
Ja tuo nainen voisi vallan hyvin seistä vieressä katsomassa ja huutaa hyväksymisensä ampujalle, vaikka minä en lyönyt häntä kertaakaan koko sillä ajalla, kun hän oli luonani. Mutta sen minä sanon, että jos minä kerran tapaan sen neekeripirun, niin kyllä minä hänelle näytän! Hänen elämänlankansa ei veny kovin pitkäksi sen perästä!" Peter Halket vaikeni.
Peter Halket ei ollut aivan selvillä, kuinka semmoinen syndikaatti olisi perustettava, mutta sen hän tiesi varmaan, että hänen ja muutamien muitten miesten pitäisi ostaa osakkeita. Heidän ei tarvitsisi maksaa niitä. Ja heidän piti saada joku suuri mies Lontoossa ottamaan osakkeita. Hänen ei tarvitsisi maksaa niistä. He lahjoittaisivat ne hänelle. Ja sitten olisi yhtiö valmis.
Hän katsoi jälleen tuleen. Hän mietti ansaitsemismahdollisuuksiaan. Kun hän oli palvellut aikansa vapaaehtoisena, annettaisi hänelle suuri kaistale maata. Mashonalaisilta ja matabeleläisiltä otettaisi kerran pois kaikki maa, ja Chartered Company julistaisi semmoisen lain, että heidän piti tehdä työtä valkoisille miehille, ja hän, Peter Halket, pani heidät tekemään työtä hänelle itselleen.
"Te olette myöskin ollut sodassa, näen mä," sanoi Peter, kumartuen hiukan ja katsellen vieraan jalkoja. "Taivas! Molemmat jalat! Ja aivan läpi! Teillä mahtoi olla aika harmi siitä!" "Siitä on jo hyvin pitkä aika," sanoi vieras. Peter Halket heitti lisää puita tuleen. "Tiedättekö," sanoi hän, "minä olen koko ajan miettinyt, ketä te muistutatte. Nyt tiedän, äitiäni!
Peter Halket katsoi alas ja näki ainoastaan tasaista valkoista tuhkaa sillä kohdalla, missä sanat olivat olleet. Vieras sanoi: "Ja jos hän vieläkin kiroaisi sinua ja sanoisi: 'Koko Etelä-Afrikassa ei ole ainoatakaan miestä tai naista, jota minä en voisi ostaa rahoillani! Kun saan Transvaalin, voin ostaa vaikka itse Kaikkivaltiaan Jumalan, jos tahdon!
Hän tutki tarkkaan tulen valossa paljonko se sisälsi, sitten hän otti pienen naukun ja tutki pulloa taas, nähdäkseen miten paljon se oli vähentynyt. Sitten hän pisti sen takaisin taskuunsa. Sitten ratsumies Peter Halket rupesi ajattelemaan. Hän ajatteli hyvin harvoin. Vahdissa ja leiritulen ääressä toverien seurassa ei ollut aikaa semmoiseen.
"Peter Halket," sanoi vieras, "kuka on suurin, sekö joka palvelee vai sekö jota palvellaan?" Peter katsahti vieraaseen, ja yhtäkkiä hänelle selvisi, että vieras mahtoi olla hullu. "Oh," sanoi hän, "jos sillä lailla puhutaan, niin ei mikään ole mitään!
Päivän Sana
Muut Etsivät