United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun se helpotti, jatkoi Sikke puhetta: Pentti on pyydyksillä ja Risto on ollut monta päivää Pölkkypurolla Leenan hierottavana. Tänään hänen pitäisi tulla kotiin. Miten sinä, Sikke, tulet toimeen näin yksin koko pitkät päivät? Enhän minä ole yksin, kun Risto on kotona ja hovin Inkeri käy melkein joka päivä ja Pölkkypuron pikku Sannakin tulee, kun vaan pakkaselta tarkenee.
Jo saapui Sannakin tyttärensä tyttären, Leenan taluttamana. Lieksalan emäntä oli mukana. Hän toi vaatteita kääreiksi. Hakumies kantoi ämpärillä kylmää lähdevettä. Sanna istuutui mättäälle ja otti kaulastaan nauhassa riippuvan aivinaisen pussin ja hyvin pienen puuleilin. Pestyään vikaantuneen jalan käski hän Leenan kaataa leilissä olevaa nestettä haavaan.
Sannakin jo vähäisen heille ilvehteli, eivätkä Kaisun hampaat enää näkyneet, sillä tuo ainainen hymyily oli huulilta poissa. Ilta tuli, ja kalastajat läksivät merelle; he laskivat nuottansa, vetivät apajansa ja saivat kiiltäviä silakoita. Tätä tekoa he tekivät puoliyöhön asti.
Näitten joukossa oli Niemen Sannakin, vaan hän ei muuta tietää saanut, kuin että Mikin ja Lyylin piti muuttaman pois, ja kuultuansa Mikin lampuodiksi menevän, sanoi hän Lyylille vähän ilvehtien: »Vai lampuodin emännäksi sinä nyt tuletkin, mutta liukas on lampuodin portin pieli.» »Jos se on liukas, niin kyllä mä sannoitan», vastasi Lyyli ja meni pois Sannan tyköä.
Siinä niitä rauhassa nukkuu viisi kappaletta... Kohta ehkä alkavat nousta ja ruokaa tahtoa!... Sisällä vavahti niin omituisesti, oikein ruumista huiskautti, juuri kuin olisi pelännyt jostain putoavansa. Sannakin huomasi tuon liikunnon ja katsahti Mattiin syitä tutkien. "Eikö sieltä saatu sitä ruoan puolta yhtään pois?" kysyi Matti.
ROINILA. On murhannut poikani Eeron ANNA. Maunoko murhannut ? Ei! Sinä valehtelet, katala, ilkeä ihminen, sinä valehtelet minä sanon sen sinä valehtelet... Elkää häntä uskoko, isä, elä toki ota korviisikaan mitään tuommoista! Tunnettekos tätä lakkia? ROINILA. Se on Eeron. Ja aivan märkä. ROINILA. Puhu! OLLI. Tuoltapa se Sannakin viimein tulee. Puhukoon hän nyt vuorostaan.
Sannakin oli ihminen, vaikka kohtalojen sortama. Tiinan yhä jatkuttama riiteleminen sai hänen uudestaan kiehumaan, omaksi vahingokseen. Ei joutanut enään muistelemaan taivas-alle joutumista, kun Tiina, hänen mielestään, niin ylpeästi isännyydestään kerskui "... tuollaisen mökin isännyydestä! Vieläpä mökkiä...!" Tuota hän ensin ajatteli ja sitte jo sanoikin Tiinalle.