United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kylällä kerrottiin ihmeellisiä arveluita Vesan katoamisesta. Ne kertomukset tarttuivat lukkarin väkeen, ja kun Sakua ei mistään löytynyt, kiihtyivät mielet. Lukkari jo mutisi kuin itseksensä: Saa niitä tässä tätä isoa joukkoa syöttää ja elättää, mutta ei niistä ole sen vertaa, jotta lapsista pitäisivät huolen!
Mutta Sakua ei kuulunut. Lukkari jo arveli voileipää tehdessään: Mikähän sen pojan hyväkkäälle tuli! Odotettiin. Hoihkittiin vielä kerta, mutta turhaan. Hellä Karoliina hätäytyi.
Ja kohta oli nyt lukkarinkin talon elämä nurin. Väki lähetettiin etsimään Sakua. Rouva itki ja tuskaili. Lukkari tuskastui ja ärjäsi lopulta: Hyvin sinä olisit joutanut pitämään huolta pojasta...! Kymmenen akkaa on talossa ja kaikki vain syövät ja makaavat siinä!
Vasta kun uskoivat olevansa turvassa he pysähtyivät erään ahon reunaan ja alkoivat puuhailla: Joku kuori hampaillansa koivunvarvoista vispilän varpoja, joku löi itseksensä noppaa. Uudet tulokkaat eivät olleet vielä perehtyneet joukkoon ja katselivat sitä kädet housun taskussa. Sakua suututti äskeinen onnettomuus ja hän alkoi purkaa sisuansa piiskaamalla erästä koivua vitsalla.
Hellä Karoliina ei tiennyt ja rupesi taas suremaan. Lukkari huusi silloin keittiöön palvelijoille: Menkääpäs sanomaan Sakulle, jotta menee kysymään, onko se vallesmannin poika yhä kateissa! Mutta turhaan etsi Anni Sakua. Hän ilmotti: Ei sitä ole! No tottapahan tulee syömään! arveli siihen lukkari. Saapui siitä ruoka-aika.
Tämä älähti ja alkoi liikata. Sattuiko sinuun? tiedusti Vikki. Saku ei vastannut, vaan lynttyytti syrjään. Peli taukosi. Vastapelaajien joukko lähestyi katsomaan. Silloin ilmotti Juntus: Tuo poikahan se viskasi. Elä valehtele! väitti poika, mutta Vikki vahvisti: Viskasitpas! Se on vale! Mutta silloin tarrasi Saku poikaan kiinni ja alkoi tappelu. Yksi pojista varotti Sakua uhkaavasti: Elä lyö!
Tupakoiminen alkoi jo luistaa niin että Vesa voi ruveta kertomaan omia urotöitänsä. Hän alkoi: Kerran kun me olimme Sakun kanssa ja poltimme tupakkaa. Siitä sukeutui pitkä juttu. Vesa kehui Sakua ylpeillen: Saku ei säikähtäisi mitään... Vaikka olisi mikä tulossa, niin Saku ei pelkäisi. Mutta jos Immosen vihainen härkä olisi, niin pelkäisi! väitti Otto. Vesa tenäsi: Ei pelkäisi.
Kun hän oli uhannut kurittaa Sakua, oli äiti noussut lastansa puolustamaan. Riita oli sukeutunut. Sen kestäessä hääräili nyt Hellä Karoliina kahvin keittopuuhissa, kun lukkari jatkoi uhkaustansa. Vaistomaisesti unohtui hänelle silloin iso sumppipannu vasempaan käteen ja oikean käden etusormella löi hän tahtia hellan reunaan, painostaen sillä sanojansa.
Tavallisesti oli Saku ollut siinä asiassa hyvin säntillinen: ensimmäisenä oli hän aina ollut pöydässä. Ei ihme että Hellä Karoliina nyt oudostui: Ka ... hyvä isä kuitenkin... Eikö sitä Sakua olekaan! Lukkarikin oudostui ja käski: Menepäs nyt, Anna, ja hoihkase Saku syömään!