United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä tuli Rimpiläinen, punottavana ja hyväntuulisena, heiskautellen vilkkaasti valkoista keppiään. Uutelan rinnassa alkoi taas kuohua. »Jokohan sekin sen tietää...?» hätäili hän. Rimpiläinen läheni. »Paha sillä on mielessä», päätti Uutela, »kun on noin suu syyringillä!» Rimpiläinen tervehti ja jatkoi: »No jo on hyvä kevät soap' moanmies olla tyytyväinen!» »Niin on niin on.»
Toisen oli hän ehtinyt tuntea Rajavaaran isännäksi, toinen oli vanha harmaatukkainen pystynenäinen mies. No, olisipa pitänyt minunkin olla tuota kummaa näkemässä, puhui vanha mies vilkkaasti ja tiukasti. Ettäkö ihan rummuilla ja padoilla päristettiin? Ja kirkon ohi? Ja itse Rimpiläinen etunenässä? Niin oli! Ei siinä itseänsä pääpirua näkynyt?
»Peijakkaan hyvin sanottu, Uutela emme mekään sentään mitään mettäksenpoikia ole!» iloitsi Keskitalo itsekseen. »Vai parittain, vai parittain», nauroi Rimpiläinen. »No, terve tuloa voan, ja käykeehän talossa tupakalla!» Jotkut jo lähtivät, mutta useimmat jäivät vielä katselemaan ja odottelemaan. Tavarajuna, jonka matkustajajuna oli sivuuttanut edellisellä asemalla, saapui aivan heti.
Ja Rimpiläinen, huomattuaan etteivät ukot olleetkaan niin pölkystä veistettyjä kuin päältäpäin näytti, pyörsi notkeasti: »Talonpoikiahan tässä ollaan kaikki tarkotin vain että kumpiko se on isäntä?» »Isännänvirkaan me pystymme vähän joka mies tavarajunassa tulee vielä kaksi lisää...» jatkoi Uutela hyväntahtoista hymyilyään. »Vaan me vanhemmat tässä olemme aatelleet alotella!»
»Aika roisto!» huusivat hämäläiset suuttuneina. Ja savolaiset, joita oli nyt kertynyt piha puolilleen, Rimpiläinen etunenässä, nauroivat niin pilkallisesti, että hänen täytyi sulkea silmänsä. »
Ei tainnut täälläpäin niin kova ollakkaan?» »Ei, ei ollunna», vastasi Rimpiläinen, naurahti ja vilautti silmää: siitä savolainen aina pitää, että miehellä on sanat suussa! Nosti hattua ja lähti yhtä hyväntuulisena eteenpäin. Mutta Uutela vaipui entistä raskaampiin mietteisiin. Päivä, jolloin lapsen ristimisestä päätettiin, oli Uutelalle ankara.
Uutela ja Keskitalo ilmestyivät aseman portaille ja seisahtuivat siihen tavarajunaa odottelemaan. Rimpiläinen, suustaan sujakka talonisäntä, ei voinut vastustaa kiusausta hiukan haastatella Hämeen miehiä. »Terve tuloa vain, ja onneksi!» sanoi hän nostaen kohteliaasti hattuaan. »Kun meistä tulloon noapurit, niin tekköö mieli tieustoo että kumpi teistä nyt on se Hovin uus herra?»
Heitä olikin kirkko niin täynnä, ettei tahtonut muita mahtuakaan, Ukko-Paavot ja muut. Sillä ne vasta mainiot lahjat on. Siitä se vasta pappi tulee, pappansa veroinen. Siihen ei nyt paljoakaan tarvita, joka on maailman huonoin pappi, Rimpiläinen. Ei sotkeutunut kuin yhden kerran, kun rupesi ryittämään. Vaan yli loikkasi pahan paikan niinkuin aitomus varsa ja alkoi uudelleen aidan takaa.
Kohta alkaa Rimpiläinen soistaan saarnata, kuuli Antero äänen takanaan sanovan niin kovaa, että useista penkeistä kääntyi päitä sinnepäin. Ja niin tapahtuikin.