United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Nyt sattui vielä uusi tapaus, joka joudutti onnettomuuden puhkeamista. Vouti oli tullut kartanoon odottelemaan laihon korjuuta. Hän sattumalta tuli rouvaa tervehtimään kun rouva oli tehnyt nuo kaksi keksintöä. He tuntevat toisensa lapsuuden ystäviksi, ja tutunomaiset keskustelut viehättävät ja huvittavat rouvaa.
Haley ei ollut kuulevinaankaan, vaan meni huutokauppapöydän luo odottelemaan myönnin alkua. "No, mitä arvelette heistä?" kysyi uteliaasti eräs mies, joka oli tarkkaan katsellut Haleyn tutkimustoimia. "Hm, minä ainakin huudan noita molempia nuorempia orjia ja tuota poikaa," vastasi hän. "Vaan poika näkyy tosiaankin olevan myötävänä yhdessä äitinsä kanssa." "Mitä se minuun koskee!" ärähti Haley.
Hän oli niin hyvillään, ettei aamiainenkaan oikein maistunut. Kuppi jäi melkein koskematta, kun hän pani lusikan pois ja meni kangaspuiden taakse penkille pitkälleen odottelemaan päivän valkenemista ja ajattelemaan, missähän asti isä mennee, jokohan olisi perillä. Vaimoväen poistuttua jäivät suutari ja rengit tupaan tupakoimaan ruuan päälle.
Hän lupasikin minulle kenttävääpelin paikan, mutta ero entisestä rykmentistäni oli minun itseni hankittava. Mutta sehän minulta kiellettiin, ja sen vuoksi päätinkin nyt kääntyä itse Armfeltin puoleen. Hän asui esikuntansa kanssa pappilassa, jonka pihalle minä asetuin odottelemaan puheille pääsyn mahdollisuutta.
Heidän välinsä kävi päivä päivältä yhä tuttavallisemmaksi. Isännän turpean kömpelöt jäsenet näyttivät nuortuvan, niin että hän liikkui pihatoimissa entistä enemmän. Muutamanakin päivänä oli siellä sen verran haittana, ettei Piatta päässyt tuomaan tyhjää piimähinkkiään suoraan tuvan puolelle, vaan täytyi pistäytyä navettaan odottelemaan. Kohta sinne tuli Laarakin ja kummasteli, että ken täällä on.
Erään kerran kun tyttö oli kopsineen saapunut tavallista varemmin ja istunut lankun kupeelle ukkoa odottelemaan, oli emäntä häntä puhutellut ja kysynyt, miksi äiti ei enää itse tuonutkaan kahvea. Ja silloin oli tyttönen äkkiä tullut niin juhlallisen näköiseksi ja selittänyt, että äiti on mennyt Jesuksen luo taivaasen ja odottaa siellä isää ja pikku Annia!... Hän oli siis kuollut!
Lääkärin mielestä meni tämä akkain hyvitteleminen jo liian pitkälle, ja hän käski valjastaa hevosen ja hyvästit heitettyään meni rappusille odottelemaan. Ei toki ottanut sitä kymmenmarkkasta, iloitsi Piatta lääkärin mentyä. Ei ottanut, vaan mitähän jos se pahastui meidän puheista, minusta siltä näytti. Sitten hän on vähässä, oppinut mies, jos kehtaa akkain puheista pahastua.
Uutela ja Keskitalo ilmestyivät aseman portaille ja seisahtuivat siihen tavarajunaa odottelemaan. Rimpiläinen, suustaan sujakka talonisäntä, ei voinut vastustaa kiusausta hiukan haastatella Hämeen miehiä. »Terve tuloa vain, ja onneksi!» sanoi hän nostaen kohteliaasti hattuaan. »Kun meistä tulloon noapurit, niin tekköö mieli tieustoo että kumpi teistä nyt on se Hovin uus herra?»
»Peijakkaan hyvin sanottu, Uutela emme mekään sentään mitään mettäksenpoikia ole!» iloitsi Keskitalo itsekseen. »Vai parittain, vai parittain», nauroi Rimpiläinen. »No, terve tuloa voan, ja käykeehän talossa tupakalla!» Jotkut jo lähtivät, mutta useimmat jäivät vielä katselemaan ja odottelemaan. Tavarajuna, jonka matkustajajuna oli sivuuttanut edellisellä asemalla, saapui aivan heti.
Laskeuduimme peräkannen alihyttiin odottelemaan lähtöä. Istuimme odotimme; mutta eipä siitä lähdöstä näkynyt tulevankaan mitään. Noin puolen tuntia turhaan odoteltuamme, astuu vihdoin sisään mies jättäen oven jälkeensä auki.