United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin puhuttuaan Pekka lykkäsi lankun veteen, vihelsi koiria ja lähti uimaan lykäten lankkua edellään. Pian hän oli päässyt virran poikki toiselle puolelle, jossa hän reippaasti pukeutui ja katosi metsään. Pekka tapasi vanhan Pekkalaisen ulkosalla juttelemassa parin miehen kanssa. Pekkalainen ja miehet tervehtivät Pekkaa hyvillä mielin.
Tuli on irti! huusi hän ja kiiruhti kolkuttamaan voudin kamarin suljettua ovea. Kohta kuului sieltä liikettä ja häärinää. Vouti syöksyi ulos vähissä vaatteissa ja koetti avata porstuan ovea. Se oli suljettu telkitty ulkoapäin. Heti paikalla älysi mestari Aatami vaaranalaisen asemansa. Ne roistot! huusi hän. Ne ovat kiivenneet lankun yli, teljenneet oven ja sytyttäneet katon tulipalloilla.
Yksi oli markan raha, kaksi oli viiskymmenpennistä, loput kuparia. Hän otti markan sieltä erilleen, sitoi kukkaron kiinni ja pisti sen taskuunsa. Mutta markanrahan hän antoi Pekalle. Mene, kultani, ostamaan itsellesi konvehtia tällä Kiljanderin rouvan puodista. Mene, mene! Mutta katso, etteivät aja päällesi. Hän myhäili tyytyväisenä, katsellessaan lankun raosta kuinka Pekka juoksi katua alas...
Ja komisarius kysyisi: K ko nämä otti kiinni? Joo, herra komisarjus, itse työssä... Mutta mitäs tyhjää, mitäs täällä semmoisia tapahtuisi. Tuskin viikon pitkään löytää miehen makaamassa päissään katuvieressä tai yhyttää jonkun poikanulikan lankun yli hyppäämässä. Siinä kaikki. Ei tapahdu mitään, ei sen kuvallista. Entäpä jos...
Koko iltapäivän oli siellä sateesta huolimatta laiha, nuori tyttö, joka oli aina silmiin asti peitetty vanhalla, repaleisella saalilla, luultavasti kylmän tähden. Hän odotteli varmaankin jotakin onnellista tilaisuutta, almua joltakin säälivältä ohitse kulkijalta; hän kulki lankun sivua kuin väijyvä petoeläin ja ehtimiseen olivat hänen laihat kasvonsa kääntyneet Marskenttää kohden.
No eikö ruveta sitten kiikkumaan, kun tässä on kerran tää hepo ja kiikkulauta. Minä vain nostan tämän lankun paikoilleen... Näin... Nyt se jo on... Tule nyt kiikkumaan ... tuonne laudan toiseen päähän... Tule, tule! No. Tää onkin hyvä kiikkulauta. Onhan tämä. On tää... Ja nyt se on minullakin jo se oma mylly... Josta on niin paljon touhua ollut tähän asti. Mhyy!
Mutta lankun raosta näin, että siellä oli vieraita. Turha olisi yrittääkään, sillä tietysti ne jäävät sinne koko illaksi. Kaupunki kiehuu sunnuntaiyleisöä. Suurissa, kaduntäyteisissä laumoissa vaeltavat koulupojat ja koulutytöt ylös ja alas kaupunkia pitkin, nauraen ja metelöiden. Minua ne inhottavat kaikki tyynni.
Elä joutavia. Tuommoisesta en totta olisi millänikään. Olisit haukkunut hänet pahanpäiväiseksi ja lähtenyt tiehesi... Mutta elähän huoli, minä vielä kostan puolestasi. Millä sinä kostat? Sären ensi yön aikana tuon lankun. Hyi, koetapas. Ko-ko-koetapas, sanon minä. Häntä alkoi kovin nikottaa. Särettävä se on kumminkin, näethän kuinka on huono.
Erään kerran kun tyttö oli kopsineen saapunut tavallista varemmin ja istunut lankun kupeelle ukkoa odottelemaan, oli emäntä häntä puhutellut ja kysynyt, miksi äiti ei enää itse tuonutkaan kahvea. Ja silloin oli tyttönen äkkiä tullut niin juhlallisen näköiseksi ja selittänyt, että äiti on mennyt Jesuksen luo taivaasen ja odottaa siellä isää ja pikku Annia!... Hän oli siis kuollut!
Päästyään akkunan luokse, näki hän talon neljännellä vuodella olevan Liisin kiemuroivan maassa pitkänään, jalka raskaan kuutta syltä pitkän lankun nenän alla, ja Kalle ja Katri parkuivat hätääntyneinä. "Hyvä Jumala sentään!" huudahti Maria, syöksyen ulos mennäkseen Liisiä auttamaan.