United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Englantilaisten hallussa oli vielä Pariisi, koko Normandia ja muita tärkeitä alueita. Burgundin herttua oli yhä vastakruunatun kuninkaan vastustaja. Jeanne d'Arc tahtoi heti kruunauksen jälkeen jatkaa vapauttamistyötä. Hyökkäys oli nyt suunnattava Pariisia kohti, sen hän oli alusta alkaen selittänyt.
Kun Henrik IV piiritti Pariisia, heitätti hän muurin yli leipää ja muita ravinto-aineita; kardinaali heitätti pieniä kirjelippuja, joissa hän osoitti rochellelaisille, kuinka väärin, itsekkäästi ja raakamaisesti heidän päällikkönsä menettelivät; noilla päälliköillä muka oli yltäkyllin ruokavaroja, vaan he eivät jakaneet niitä käytettäviksi; he pitivät muka semmoista mieltä että oli yhdentekevää, kuolivatko vaimot, lapset ja ukot, kunhan vaan ne miehet, joiden oli puollustaminen muureja, pysyisivät hyvissä voimissa.
Ranskan hallitus viisaasti kyllä ei halunnut kokouspaikaksi Pariisia, ja ruhtinas Bismarck päätti raskaalla mielellä olla Venäjän hallitukselle mieliksi ja suostua johtamaan puhetta kongressissa, joka pidettiin Berliinissä.
Kun Mathieu nyt istui hänen vieressään pitäen hänen kättään omassaan, eivät he alussa puhuneet mitään, he katselivat vaan avointa kenttää, maatilan alueita, jotka etäämpänä peittyivät sumuun, myllyä tuolla Yeusen rannalla korkeine savuavine piippuineen, ja Pariisia taivaanrannan tuolla puolla, kellertävänpunaista valoa kuin äärettömän suuren ahjon valo. Hetket kuluivat.
Ensi talven, tuon Gabriellen mielestä niin inhoittavan naimisen jälkeen, vietti hän pikku tyttöjen kanssa ulkomailla, eräässä kasvatuslaitoksessa aivan likellä Pariisia.
Sveitsissä ei ole Pariisia, mutta ei sieltä Pariisiin kuitenkaan ole kuin muutamien tuntien matka ja melkein yhtä nopeasti pääsee sieltä Wieniin ja Berliiniin. Ei se ole Italia, mutta jos haluttaa käydä vierailemassa Milanossa, Firenzessä, Venetsiassa tai Roomassa, ei tarvitse ottaa aikaa mukaansa enemmän kuin lähtiessään esim. Kuopiosta Helsinkiin.
Mutta iloisimpia ja valoisimpia muistoja herättivät muutamat ranskalaiset kirjeet, joiden hienosta paperista vielä tuoksui puhtainta Pariisia. Ne olivat tuoreita muistoja, ja se liitto oli ollutkin kuin sointuva valssi. Viikko oli työtä tehty, sunnuntaipäivät yhdessä huviteltu ja tehty retkiä Meudonin ja Fontainebleaun metsiin. Kun olisi voinut jäädäkin sinne!
Vaan silloin pääni tyhmistyy, Kun koivut, lepät lehdittyy, Ja kukkiin metsän käki. Ja läksyt käy päin seiniä, Mä höpsin puita heiniä, Voi kummallista seikkaa! Jokainen rivi visertää, Jokainen kirjain myllertää Iloisna kuperkeikkaa! Maantiedettä on läksynäs! Arhangel? Pariis? Näytäpäs! Kiivaasti maister huutaa. Ken Pariisia muistelis, Arhangelia aattelis, Kun miel' on täynnä muuta!
D'Artagnan, seuraten ajan omituista tapaa, piti Pariisia sotakenttänä, eikä sen huonompana kuin Flanderiakaan: siellä espanjalainen, täällä nainen. Kumpaisessakin paikassa vihollinen kukistettavana, palovero kiskottavana. Mutta lausukaamme, että tällä hetkellä vallitsi d'Artagnan'ia jalompi tunne kuin omanvoiton pyynti.
Jo silloin osotti Ranskan tuleva hallitsija erityistä huomaavaisuutta Mériméen "pikku Eugénietä" kohtaan, mutta arvattavasti ei kukaan sentään tullut ajatelleeksi tämän tuttavuuden seurauksia. Montijon kreivi oli palvellut suuren Napoleonin aikana Ranskan sotaväessä ja v. 1814 puolustanut Pariisia vihollislaumaa vastaan.