United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heittihän vaan tyynesti kiven pois ja kysäsi hiljaisesti: "kuka tuo kiven heittäjä oli?" Joukko häpesi vähän käytöstään, kun ei Kössi noussutkaan raivoon, niinkuin se oli luullut, ja eräs joukosta vastasi: "se on Aholan Heikki Yl'kylästä". Kössi silmäsi poikaa ja siinä ilmestyi enemmän sääliä kuin suuttumusta. Silloin kajahti kirkon kellot.
Nyt olimme taas äitineni kahden kesken ja äitini sanoi: Tuntuupa paljon helpommalta hengitykseni, kun ei tarvitse lähteä mihinkään matkustelemaan. Matka ei huvita minua lainkaan, kotonaan on korkein nousta. Seuraavana päivänä ei äitini noussutkaan ylös, hänkin oli tullut kipeäksi.
Esteri oli antanut hänelle täydellisen päästön kaikesta, vakuuttaen panevansa vain omalle tililleen elämänsä kaikkineen alusta loppuun asti ja kestävänsä myrskyn, jota forstmestarinna pelkäsi. Forstmestari tuli kotia, vaan myrsky ei noussutkaan. Mutta se ei rauhoittanut forstmestarinnan mieltä.
Eräänä päivänä kuoli äkkiä meidän komppaniasta eräs Manni niminen sotamies, arvattavasti sydämmen halvaukseen, jota ei kukaan havainnut ennenkuin aamulla ylösnoustua, kun toverit ensin nousivat ylös ja huusivat Mannillekin: "nouse ylös Manni! saat aamu-kieppastuun". Mutta Mannipa ei noussutkaan. Tarkemmin katsottua nähtiinkin että hän oli kuollut ja jo vallan kylmänä.
Korsu aikoi nousta, mutta ei sitten noussutkaan, nosti vain kissan viereensä ja kiersi kätensä rinnan päälle ristiin. Emma tuli ruuhta noutamaan; sanoin jo, että olisihan se tuotu. No, mitäs nyt vieraita vaivata ... lie muutenkin ollut äijästä vastusta. Vastusta? Eihän. Hauskaa vain ... se on niin iloinen äijä ... aina kaltaisensa.
Hänen osoittamansa kauppamiehet todistivat, ett'eivät he ole koskaan nivoneet Vanhalleviralle tuota astiaa eikä sen täyttä viiniä. Asia kävi Vanhalleviralle eduttomaksi ja oikeus tuomitsi hänelle asianhaarain mukaan neljäkymmentä selkään ja kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneesen, vaikk'ei varastetun arvo noussutkaan sataan taalteriin.
Eikä hän minusta luovukkaan, luovukkaan! »Eikä hän paljon painakkaan, painakkaan!» kertasivat pojat, äskeistä leikkiä jatkaakseen. Mutta tyttö oli varuillaan. Poika kohotti, tyttö lyykistäysi, ja siitä syntyi niin hassunkurinen liike, että nauru remahti askeistakin äänekkäämpänä. »Eipä se puolukka noussutkaan, noussutkaan!» lauloivat tytöt veikistellen, minkä naurultaan kykenivät.
Aina tulliportin taakse he eukkoa kyydittivät ja yltyivät kiusanteossa jo niin, että viimein töyttäsivät hänet maantien raviin kyljelleen. Sitten he kumminkin säikähtivät ja juosta vilistivät tiehensä, kun Lopo ei noussutkaan ylös, vaan jäi liikkumattomana siihen makaamaan.
Taas se Nokki on maannut niin pitkään, ettei ehdi mihinkään koko päivänä! Mihinkäs tästä nyt pitäisi matkustaa sitten? SUSANNA. Vaikk'ei mihinkään, mutta huoneet pitää olla siistittynä siksi kuu herra nousee. NOKKI. Ei tuo vielä ole noussutkaan. Vasemmalle kylelleen kääntyi vasta kun asetin kunniaporvarit paikoilleen makuuhuoneen ovelle. SUSANNA. Ethän vaan ryskänyt siellä, Nokki?
Tahdoin kysyä kuulta, mutta hän vastasi: Hassu tyttö, minähän en ole vielä noussutkaan! Sinä puro, tiedät sen varmaankin, sillä täällä minä juuri kohotin hamettani. Mutta Kidronin puro ei tiennyt avainta paremmin kuin aurinko, vuori ja kuukaan. Onko minulla aikaa ajatella sinun avaintasi nyt, kun minun täytyy kastella kaikki lummekukat kuuman päivän jälkeen? Pienet siivelliset olivat avuliaampia.