United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei, Thore, sitä en voi, älä suutu minuun!" rukoili tyttö itkien ja vavisten. "Perkele!" huusi nuorukainen ja työnsi tytön luotansa, jotta hän keikahti, mutta itse hän kääntyi ja lähti tiehensä. Silloin kuului huuto sääterituvan luota, nuorukainen kuuli naisäänen huutavan hänen nimeänsä; mutta hän ei välittänyt mistään.
Schrandenilaiset kurkottelivat kaulojaan tulevaa näytelmää odottaen. Hiljaisuudessa, joka hetkiseksi syntyi, kuultiin väkijoukon, joka ei mahtunut ravintolaan, vaan täytti kirkkomäkeä, viettävän siellä aikaansa porpattaen ja meluten. Hälinän keskeltä kuului naisäänen hätäinen kirkaisu. Olisikohan Regina ? Mutta kuinka se oli mahdollista?
Minä seisoin siinä armon välikappaleet kainalossani typertyneenä keskellä lattiaa. Nyt se isä meni! kuulin naisäänen sängyn päästä sanovan. Ilman synninpäästöä meni viimeiselle tuomiolle, sanoi miehen ääni. Voi sinua, Pietari, ettäs viivyttelit! Syytön minä olen, puolustelihe hakumieheni.
Hän tulikin jokseenkin lähelle, vaan ei voinut lähemmä tunkeutua syystä, että hän kuuli hiljaisen naisäänen lausuvan; "ken tuolla puiden varjossa hiljaa tännepäin hiipivä lienee?" ja samassa kumpaisetkin mättäällä istujat nousivat ylös ja lähtivät kulkemaan maantielle. "Tässä on sopiva väijyinpaikka.
Päästyään muiden vaunujen ohi, Nehljudof tuli naisvaunujen kohdalle. Toisessa niistä kuului yhtämittainen huutava naisäänen valitus: oo oo oo!... Herranenaika, oo-oo oo! Herranenaika!... Nehljudof kulki ohitse ja sotamiehen osoituksen mukaan tuli kolmannen vaunun ikkunan luo.
"Onko se mamselin uusi neiti?" kuului ääni puutarhasta. Elsa oli vetänyt päänsä pois akkunasta, vaan kuultuansa naisäänen häntä puhuttelevan, meni hän jälleen akkunan luo. Kun hän akkunasta ulos katsoi, tuli vanhanpuolinen lyhyenläntä, mutta lihava nainen akkunan alle. "Hyvää huomenta!" sanoi nainen.
Silloin tällöin kanini hiljainen soitanto ja hiljaisia naisäänen säveliä kukkulan aistista; ja eräs talonpoika kertoi eräänä päivänä kuninkaalle, että hän yöllä sitä ennen oli löytänyt raon kalliossa, jonka kautta hän oli ryöminyt sisään ja kurkistellut erääsen maanalaiseen saliin, jossa tähtein tutkija istui komealla sohvalla, uinaillen ja päätään nyökytellen prinsessan soittaessa hopealyyryänsä, joka näytti lumoavasti vaikuttavan hänen aisteihinsa.
"Jumalan tähden, isäntä, elä mene sinne; siellä on perkele!" kuuli hän sointuvan naisäänen kuiskaavan hänelle, hellä naisen käsi tarttui häneen ja kaksi lempeää sinisilmää tähysti kirkkaassa kuun valossa häneen. "Saara!" huudahti Simo, "sinäkö se olet minun hyvä enkelini?" ja hän vaipui vavisten jälleen rekeensä.
Oletteko vielä halukas minulle vastaamaan?» »Olen», vastasi Boleslav levottoman kärsimättömästi. Hänestä tuntui, kuin olisi hän toistamiseen kuullut ulkoa naisäänen kirkunan joukon melun keskeltä. »Olette ottanut vastaan isänne perinnön?» »Epäilettekö sitä?» »Herra paratkoon! En!» »Mitä se merkitsee?» »Te olette omistanut senkin, mikä vääryydellä oli hänen omansa.»
Samassa hän kuuli ihan läheltä vienon naisäänen ja vaivaloisesti nosti väsynyttä päätänsä. Pieni, mustiin puettu naishenkilö oli sillä välin hiljaa lähestynyt kaatuneiden puiden taakse. "Kiitoksia", virkkoi hän ystävällisesti työmiehille. "Näen, että olette pitäneet sananne. Tässä ovat teille rahat. Kiitoksia vielä kerran."