United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lotta sai tuoda sisään toisen juomalasin, ja sitte ojensi nimismies rättärille rovastin kirjeen. Vaivaloisesti tavaili rättäri sen lävitse ja laski sitte varovasti, melkein kunnioittavastikin pöydälle nimismiehen eteen, mutta ei virkkanut mitään. "Mitäs Raukkelin siitä sanoo?" kysäsi nimismies lempeästi. Rättäri katsoi ensin tutkivasti esimieheensä ja arveli lopulta: "mitäpäs minä siitä."
»Ja mitäpäs siitä hyötyisi, jos palaisikin... Kun kerran tauti on parantumaton», jatkoi hän kavalaa valmistustansa, hyvin huolettomaksi tekeytyen. Huolissaan puuhaili Anna-Liisa. Issakainen pihautti nyt savut oikeasta sieraimestansa. »Viisaustauti, jos kehen syöpyy puoleen tai toiseen, niin et sitä kirveelläkään pois veistä!» Ja tyytyväisenä lojahti hän sänkyyn mahallensa.
Minä voin nyt lahjoittaa! Minä seuraan ajatuksissani yhä vielä vaimoparkaa ja tiedän, kuinka hän iloitsee". "Se on hyvä se, että lahjoitat niin mielelläsi". "Niin, mitäpäs siitä, jos lahjoittaa onnellisena ollessa; minä olen niin perinpohjin onnellinen, minä tahtoisin lahjoittaa kaikki, minä haluan nyt yhtä kernaasti kuin sinä huudella kaikille ihmisille.
"Mitäpäs siinä paljon kertomista! Oli näin niinkuin tänään lauantaina. Aamulla minä menin paimeneen naapurin lehmiä ja illalla, kun kotia tulin, seisoi isä minua odottamassa. Tule, tule, sanoi, kyllä nyt taitaa loppu jo olla. Mökissä makasi äiti viimeisillään. Kova jano oli hänellä ollut koko päivän. Ei taida olla maitoa, sanoi äiti. Mistäpä sitä maitoa otti siihen aikaan? Onko sinun yhtään helpompi? kysyi isä. Eikä ole helpompikaan; kyllähän kuolemalla on kovat kourat, mutta sitten tulee helppo.
Ja mitäpäs siitä, vaikka olisivat huomanneetkin? Hätä ei lue lakia. Pormestari syöksi ulos ja hänen perässään Gustava neiti, siepattuaaan vaistomaisesti mukanaan veljensä pöydältä kaksi karafinia, toisen täynnä vettä, toisen sahtia, sillä naisen sydän oli äänettömällä kielellään ilmoittanut Gustavalle, että tulipalossa tarvitaan sammutus-aineita.
"Mitäpäs viivyttelemisestä?" sanoi Shvabrin minulle; "nyt ei meitä kukaan huomaa. Lähtekää joen rannalle, siellä ei meitä häiritä". Me läksimme sanaakaan puhumatta. Laskettuamme alas jyrkkää polkua, pysähdyimme aivan joen rannalle ja vedimme miekat. Shvabrin oli taitavampi minua, minä sitä vastoin väkevämpi ja rohkeampi.
Mutta kun eilen oli maistellut liiaksi ja kun toinen siinä ärsyttelemistään ärsytteli, niin mitäpäs silloin tuli huomanneeksi, mihin puukko sattui! EM
Tuota, niin minäkin luulen nyt, vaikka ensikerran, kun ilmoitin, näytti vähän niinkuin ... ja mitäpäs siitä ... teetin sille jo uudet kengät ... ja kun ollaan naapurit ja rupeat puhemieheksi, niin pitää koettaa miellytellä ... ja ehkäpä se ... onhan se vähän nuorempi, vaan olen tuota päättänyt, etten huoli leskistä, puheli Hemmo mielissään.
Tuota sinä olet sanonut minulle monta kertaa, vastasi toinen, puoleksi harmissaan. Mahdollista on, ettäs olet unohtanut kaikki muut velvollisuutesi, mutta yhtä et ole unohtanut, nimittäin välillisesti tai välittömästi muistuttamasta, että sinun isäsi oli sotalaivaston kapteeni, ja että minun isäni ei ollut sotalaivaston kapteeni. Mutta mitäpäs tuosta! Kullakin pitää olla keppihevonen, enkä minä todellakaan sinulta omaasi kadehdi.
"Ja tämmöistä miestä sanoi Martin Petrovitsh räpäleeksi!" ajattelin minä. "Mutta kukas nyt lukee Martin Petrovitsh'ille?" kysyin Sletkin'iltä. "Mitäpäs siellä olisi lukemista. Olihan siellä ennen yksi kirja mutta onneksi sekin joutui pois, minne lienee joutunutkaan. Mitäs siitä lukemisesta enää tuossa iässä?" "Kukas häneltä partaa ajaa?" kysyin minä taas.