United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Siis eivät olekaan yhdennäköiset eri kappaleet ja yhdennäköisyys semmoisena yhtä," sanoi hän. "Eivät suinkaan, minun nähdäkseni, Sokrates." "Mutta näistä yhdennäköisistä kappaleista, vaikka ovatkin toista kuin tuo yhdennäköisyys semmoisena, näistä olet kumminkin saanut tuon yhdennäköisyyden tietosi käsittäneeksi ja huomanneeksi?" "Ihan totta puhutkin," sanoi hän.
"Meillä on siis täytynyt olla tieto itse yhdennäköisyydestä semmoisenaan ennen sitä aikaa, jolloin me ensi kerran nähdessämme yhdennäköisiä kappaleita, tulimme huomanneeksi, että ne yrittävät olla itsessään yhdennäköisen kaltaisia, vaikka niiltä jotain puuttui?" "Niin kait."
Rautatieyhtiö oli sen jo ostanut; mutta entinen omistaja oli yhä vielä saanut jäädä asumaan, kunnes ruvettaisiin itse rakennushankkeisin. Ensialussa tulin tämän talon huomanneeksi siitä syystä, että se seisoi juuri vastapäätä suurta pölkkykasaa, joka oli asetettu rautatien reunalle ja jossa istuin usein puoli tuntisen, kun väsyin kävellessäni Mugbyn risteyksellä.
Noustessaan hän iski raivoisan katseen minuun, onnettomuuden viattomaan aiheuttajaan, mutta minä seisoin siinä näennäisesti liian kiintyneenä vierustoverini seuraan, jotta edes olisin tullut huomanneeksi mitä ympärilläni tapahtui.
Ilta-aurinkokin ikään kuin väkivallalla tunkeusi sumun lävitse, hälventäen hetkeksi savupilvi-vaipan, osoittaakseen kirkkautensa voimaa ja viehättäen lumoavalla kauneudellaan ja harvinaisella värityksellään, minua kumminkin, joka en ennen ollut semmoista tullut huomanneeksi.
Mikko antoi hevosen seisoa, nousi reestä, laski koiraturkkinsa kauluksen alas ja näytti miettivän. Siinä tuli hän huomanneeksi, että on hyvin kylmä. Matkaa likimpiin ihmisasuntoihin oli pari vanhaa virstaa. Hän näytti hyvin epävarmalta, mitä tässä oikein tekisi, kun istui takaisin rekeen. Ikäänkuin puoliksi kieltäen, puoliksi käskien äänsi hän hevoselle: »Soo...» Hevonen lähti.
Mitähän tuoneekaan? Varmaankin hän jo on tullut huomanneeksi sen, että morsiamelle on tapana antaa kelpo kultakäädyt ja kauniit korvarenkaat. Mutta hänen olisi pitänyt tehdä se eilen, miksikä siis tänäpänä vasta? Annilla oli hyvin aikaa mietiskellä tätä asiaa. Vihdoin Lents tuli ja sanoi: "Anni, tässä se nyt on; minä olin sen epähuomioissani pistänyt piiloon.
"Saatamme Zeyn kautta," sanoi Simmias, "ihan varmaan." "Tiedämmekö myöskin, mitä se on?" "Tiedämme kyllä," sanoi hän. "Mistä olemme tiedon tästä saaneet? Eiköhän juuri niistä, joista puhe oli? Nähdessämme yhdennäköisiä puita, kiviä ja muita senkaltaisia, emmeköhän näistä tulleet tuota yhdennäköisyyttä huomanneeksi joksikin muuksi kuin ne?
Olette ehkä tulleet huomanneeksi, että meillä virkoihin, tärkeihin tehtäviin ja yleensä kaikenlaisiin suurempiin luottamustoimiin kernaasti asetetaan miehiä, jotka eroavat muista erään pienen, hauskan omituisuuden kautta. Se tavataan melkein jokaisella, joka on saavuttanut vähänkään huomattavamman yhteiskunnallisen tai valtiollisen aseman.
"Emmekö tunnusta, että, jos joku jotain nähdessään tulee huomanneeksi, että se, jota hän nyt näkee, yrittää olla samankaltainen kuin jokin muu noista itsessään olevista, mutta että siltä jotain puuttuu eikä pääse semmoiseksi olemaan kuin tuo toinen, vaan on huonompi, emmekö tunnusta, että sen, joka tämmöistä tulee miettineeksi, on täytynyt ennen nähdä se, jonka muka kaltaiseksi hän tämän sanoi, vaikka tältä kyllä jotain puuttui?"