United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutamilla näet on jo sellainen tapa. Asiasta toiseen, sanoi Volumnia Webster, leikaten silavaa paistinpannuun, minä panin teidän viulunne puotipöydälle; märkä lienee sekin. Tuopas se tänne, Tuomas, ole hyvä; minä kuivaan sen. En minä sitä raoille paahda, mutta sen verran vaan lämmittelen, ett'ei se luuvaloa saa. Niin teki isä vainaakin, sotalaivaston kapteeni.
Ja vanha rouva pyysi häntä jäämään, luvaten puoleksi leikillään, ett'ei hän ole vaivaava häntä sotalaivaston kapteenilla muuta kuin mitä ihan välttämätöntä on. Ja hän haasteli viuluniekasta, tuosta yksinäisestä miehestä, eikä sanonut koskaan voivansa unohtaa rukoilevaa ilmettä hänen kasvoillaan, hänen odotellessaan ovella edes yhtä ystävällistä sanaa.
Kun he nyt ilosta itkien toisiansa syleilivät, keikahti toinenkin henkilö pensastosta näkyviin, astui onnellisten viereen ja halusi ottaa osaa jälleen näkemisen iloon. Se oli kalastaja Donner, jonka vanha kostonhimoinen Wäber oli myönyt, samoin kuin Vilhonkin, Englantilaisen sotalaivaston palvelukseen.
Mielelläni minä kuuntelen säveleitä, vaikka vaimoni väittää, ett'en niinä ole soiton ystävä. Merkillistä, mitenkä vaimo varmasti ratkaisee tällaisia asioita. Asiasta toiseen, vieras! Luultavasti saitte te kuulla kaikki hyvät sotalaivaston kapteenista! Min'en ole jaksanut päästä irti siitä miehestä, vaikka hän on ollut maan povessa jo monta vuotta!
Mitä sisälliseen hallitukseen tulee, omistin minä huoleni parhaastansa kauniille taiteille ja sotatoimelle, jonka minä mielin saattaa mitä mahdollisimpaan täydellisyyteen. Ja kun maalla oli mainioita metsiä tarpeellisilla aineilla sotalaivaston rakentamiseen eurooppalaiseen malliin, tuli, vaikka minulla oli ylenmäärin muita tehtäviä, tämmöisen hankkiminen pääasialliseksi tarkoitusperäkseni.
Minä olin matkoilla Karunan kappelissa tähän aikaan, ja minun täytyi Paimion kautta lähteä Paraisiin 2:den vuorokauden vanhalla jäällä, jolla tiellä minä kadotinkin useita ploottuja mereen. Paraisista läksin Korpon pitäjään, Ruhmariin ja Kalaisiin, jossa minä löysin sotalaivaston laivurin, jolla oli saaristo-vene.
Siinä oli käädyt, joitten omistajana oli aikoinaan ollut sotalaivaston kapteenin isä; siinä itse kapteeninkin muotokuva, jota Volumnia Webster katseli ylpeydellä, ja johon kelloseppä tuijotti kylmäkiskoisesti. Oli siinä myös somia sormuksia, joista muutamat tunsi omikseen kelloseppä, toiset vanha rouva. Katsos, Volumnia, sanoi kelloseppä, täss' on äitini hivuksia. tässä omituisessa medaljonissa.
Tuota sinä olet sanonut minulle monta kertaa, vastasi toinen, puoleksi harmissaan. Mahdollista on, ettäs olet unohtanut kaikki muut velvollisuutesi, mutta yhtä et ole unohtanut, nimittäin välillisesti tai välittömästi muistuttamasta, että sinun isäsi oli sotalaivaston kapteeni, ja että minun isäni ei ollut sotalaivaston kapteeni. Mutta mitäpäs tuosta! Kullakin pitää olla keppihevonen, enkä minä todellakaan sinulta omaasi kadehdi.
Mutta tämän tee-iltaman johdosta nyt kirjoitti Massachusettsin kuvernööri kotiansa ja kanteli; ja parlamentti lähetti sotalaivaston Bostonin edustalle ja majoitti kaupunkiin melkoisen miesjoukon, jonka tuli valvoa että, kuten parlamentti samassa oli päättänyt, Bostonin satama pidettäisiin suljettuna kaikelta merenkululta ja että kuvernööri saisi nimityttää valatuomarit.
Jos hän olisi saanut elää, olisi hänestä tullut äidin-isänsä, sotalaivaston kapteenin, ilmeinen kuva. Tämä harmitti miestäni, sillä hän ei sietänyt tuota ajatusta, että minä olin alkujani niin kokonaan toisellaisesta piiristä kuin hän. Mutta niin se kumminkin on. Ennen vanhaan, kotona ollessani, näin ympärilläni pelkkiä sivistyneitä, älykkäitä ihmisiä, joilla oli hieno käytöstapa.