United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän näkee kukkaa kaikkialla Kaunista, hyvän-hajavaa, Ja puut ja metsä kukkimalla Elohon uuteen havahtaa: Lintuset laulaa tuhat-äänin Kiitosta Luojan kaikuvaa! Lampahat, lehmät pelkäämättä Myös jalopeuran kiljuntaa, Kilvassa ääntää ruohostossa, Ja kirmaellen, kisaillen Hyppivät kaikki, Luojallensa Iloksi, luontoo ihaillen. Aadam ihmeissänsä Istuu, tarkastaa Elon ihanuutta Monikirjavaa.
Taaskin lauloivat linnut, kukin tavallansa luojallensa kiitosta tiheissä leppä- ja koivumetsiköissä, jotka seppelöivät jokea, ja jotka taampana olevan synkän ja vakaisen honkametsän kanssa kaikkialla pitkin tuon juhlallisen virran kulkua ovat kauniimpina koristeina siinä aina huippuun hongilla puetuista vuorista muodostuneessa taulureunusteessa, joka sulkee kaiken, mitä silmä voipi nähdä tätä Norrlannin kauniinta jokivesistöä ylöspäin matkustaessa.
Armon Herra laupeas, Meille taasen ilta koitti, Kaitsit päivän armollas, Luotu Herran avuin voitti Vihollisen hyökkäykset, Turmeluksen pimitykset. Kylvä iltaruskossa Siunausta ihmisille, Ett'ei kuolonvaaroja Pimeys tuo halmehille, Joita samoo synninlapsi Luojallensa kunniaksi.
Aamulla kun heräsivät, paistoi aurinko niin ihanasti ja linnut visertelivät aivan tuvan vieressä olevissa puissa niin suloisesti aamulaulujaan; olipa juuri niinkuin olivat mielessään kuvitelleetkin. Kaikkea tuota kuullessaan ja tuntiessaan, puhkesi noiden omassa kodissaan ensimäisen yön nukkuneiden uudis-asukasten rinnoistakin harras kiitosrukous Luojallensa, kaiken hyvän antajalle.
Että Väänänen itse käsitti, mikä tärkeä hetki Suomen kansan elämässä Porvoon valtiopäivät olivat, osoittavat ne säkeet, jotka hän tästä tapauksesta liitti ylistysrunoonsa keisari Aleksanterille: "Käski kansasta valita Jotka saattaisi sanoa Tieon kansan tarpehista, Joillen itse ilmoitteli Porvohossa poikasilleen, Että kaikki kansa saapi Uskollansa entisellä Luojallensa lauleskella, Varsin vanhalla tavalla."
Kaikki karja laitumella Iloitsevi itseksensä, Että hyvä Herra auttoi, Heitä vankia vapahti Elämälle entiselle, Ihanalle, iloiselle. Kaikki karjakin ve'estä, Kalat nousi katsomahan Kesän kaunista tuloa. Tetret kuusissa kukersi, Kotkat katsoi kalliolta; Pienet linnut pensahilla Kaikki istuvat ilossa, Visertävät virsiänsä Luojallensa kunniaksi.
Kaikki kukkaset keolla, Kaikki päänsä kallistavat Luojallensa kunniaksi; Miks ei mekin ihmisraukat Saata suullamme sanoa, Luojan töitä tutkistella, Kosk' on Luoja meitä luonut, Luonut luontokappaleita Vielä muita viisaammaksi, Kielen antanut puhua Että järjen ymmärrellä! Oli kerran miestä kolme, Jotka sattuivat Savosta Kulkemahan kuuluisahan, Haluisehen Helsinkihin.
Kaikki karja laitumella Iloitseepi itseksensä, Että Herra heitä auttoi, Heitä vankeja vapahti Elämälle entiselle, Ihanalle, iloiselle. Kaikki karjakin ve'estä, Kalat nousi katsomahan Kesän kaunista tuloa. Teiret kuusissa kukersi, Kotkat katsoi kallioilta, Pienet linnut pensahissa Kaikki istuivat ilossa, Visersivät virsiänsä Luojallensa kunniaksi.
Kimposi kipunat yössä, kuului kalske kukkulalta. Mikä on korvessa kohina, tuli vuoren tutkaimella? Seppo taivasta takovi, ilman kantta kalkuttavi. Kelle taivasta tekevi, kelle kuita kuumentavi? Taatollensa taivon kantta, Luojallensa lunnahia. Kimposi kipunat yössä, kuului kalske kukkulalta. Mikä on pajassa pauke, välke honkien välillä? Taatto kruunua takovi, Luoja luopi valtikkata.
Armon aukaisi ihanan, Antoi rästit anteheksi, Verot velkana olevat, Jakoi jauhot vaivaisillen; Käski kansasta valita Jotka saattaisi sanoa Tieon kansan tarpehista, Joillen itse ilmoitteli Porvohossa poikasilleen, Että kaikki kansa saapi Uskollansa entisellä Luojallensa lauleskella, Varsin vanhalla tavalla.