United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isäntäväki ja muu väki ovat kuin yhtä perhettä. Vanhat palvelijat ovat vanhoja talossa ja nuoret kai aikoinaan tulevat siinä yhtä vanhoiksi. Hevoset ja karjakin näyttävät kuuluvan perheeseen. Niitä hoidetaan jokaista kuin persoonallisella huolella niinkuin harvinaisia vieraita, niinkuin minua.
Kaikki karja laitumella Iloitseepi itseksensä, Että Herra heitä auttoi, Heitä vankeja vapahti Elämälle entiselle, Ihanalle, iloiselle. Kaikki karjakin ve'estä, Kalat nousi katsomahan Kesän kaunista tuloa. Teiret kuusissa kukersi, Kotkat katsoi kallioilta, Pienet linnut pensahissa Kaikki istuivat ilossa, Visersivät virsiänsä Luojallensa kunniaksi.
"Näin aikaiseen! ennen joulua... No, nyt tulee jokaiselle vuonolaiselle kiirettä!... Niin, nyt saa laskea nuottansa ja rihmansa ennenkuin ajattelikaan... Niin, nyt saavat karjatytöt olla mukana parsimassa verkkoja, niin paljon kuin he voivat, Jörun... Karjakin se saa mennä rannalle."
"Karjakin on pelastettu, ainoastaan kellokas lienee saanut wähäisiä wammoja; lähdepäs katsomaan!" sanoi Pentti hymyillen. "Mutta Jumalani! sinähän olet yltä päältä werissä! Mitä on tapahtunut, Pentti?" sanoi Inka hätäillen, sillä silloin wasta huomasi hän Pentin rywettyneen puwun. "Minulla ei ole mitään waaraa, Inka, mutta lähdehän katsomaan, niin minä sinulle jotakin näytän", sanoi Pentti.
Kuinkapa se poika lie poissa ollessani asiat toimittanut kevään kuluttua; mitenkä karjakin lie yli talven päässyt, niinköhän ne ovat sen tuvan kattaneet? Niin joutui Tuomas siihen paikkaan, jossa edellisenä vuonna oli eronnut Eliaksesta. Eipä enää ollut tuntea koko paikkakuntaa. Siinä, missä viime vuonna kansa oli puutteesen menehtyä, nyt kaikki elivät varallisesti. Oli tullut hyvä vuosi.
Samana päivänä kun muutto tapahtui, vietiin heidän mukaansa äskettäin hankittu karjakin nuoren pariskunnan suureksi iloiksi, sillä nämä omistaessaan he olivat varakkaita ja hyvin toimeentulevia. Kun Antti ja Pekka sitten palasivat Pekan kotiin, olivat asiat siellä taas entisellään.
Jos laidunta rasittaa aivan suuri karjakin, niin lehmät ehtyvät. Nyt ne antavat runsaan maidon." Mari oli tätä puhuessansa lypsänyt ahkerasti kello-kaula lehmää. Hän nousi nyt ja näytti kuinka paljo se oli herunut yökaudessa. "Kas vaan," ihmetteli hänen anoppinsa. "Siinä on todistus hyvästä laitumesta." "Ja ehkä todistus siitäkin, ettei laidunta saa liiaksi rasittaa," sanoi hänen nuori miniänsä.
Meidän karjakin vietiin kirkkoon, siellä alttarin edessä oli pyhiä sanoja lausuen rippileipiä tungettu lehmien suuhun ja sitten teurastettu... Veri on hyytyä suonissa... Kun meiltäkin karja ja kaikki mikä kelpaavaa oli, oli viety, niin sitten iltasella, kun muutkin talot olivat tyhjennetyt, sytytettiin talot palamaan.
Kaikki karja laitumella Iloitsevi itseksensä, Että hyvä Herra auttoi, Heitä vankia vapahti Elämälle entiselle, Ihanalle, iloiselle. Kaikki karjakin ve'estä, Kalat nousi katsomahan Kesän kaunista tuloa. Tetret kuusissa kukersi, Kotkat katsoi kalliolta; Pienet linnut pensahilla Kaikki istuvat ilossa, Visertävät virsiänsä Luojallensa kunniaksi.
Ruoho kasvoi nopeasti, niin että elukat saivat syötävää, kaski saatiin poltetuksi ja ruis kylvetyksi. Mutta sitten tuli helteisen kuuma aika. Ruis ei itänyt, touot kuivuivat, entiset ruokavarat olivat lopussa, pettuleipään oli jo kauan sitten käyty käsiksi eikä halmeesta saatu kuin olkia. Ruoan puutteessa karjakin laihtui, ja missä heinää niitettiin, siinä se oli poudan kuivaamaa ja surkastunutta.