United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mailleen kallistuva syysaurinko valaisee ryhmän ja välkkyy leppien lomitse hiljaa aaltoilevan, sinisiä kiemuroita muodostavan joen rannalla, joka kaunistaa uutta tonttia ja on sen rajana. Kyyneleet kimeltävät perheenisän silmissä, mutta hän ei virka mitään.
Ruskeat jalat eivät olleet minkään sankarin omat; hurjalla hyppäyksellä olivat ne jälleen rannalla. Mikä naurettava pako! Loistihan iltarusko punaisena liekkinä tuolla etempänä arolla; purppurapunainen hieno pilvi oli leppien välisen aukon yllä siinä se koko loihdittu liekki. Entä silmät? Onko nyt koko maailmassa nähty mokomaa pelkuria kuin minä?
Ja Lehtovaaran rinteeltä kuului käsien taputus ja äänekäs nauru. Tuntuipa siltä, ikäänkuin Tapio ja Mielikki poikineen ja tyttärineen siellä koivujen ja leppien siimeksissä olisivat yhtyneet talkooväen ilonilmaukseen, tyynenä iltapäivänä. Ja nyt kun täältä kotia pääsemme, sanoi isäntä, niin älköön kukaan hiiskuko mitään käärmeenpistoksesta. Kertokoon herastuomari sen tapauksen juurtajaksain.
Miina neiti oli viimme aikoina pakottanut Liisan kanssaan pitemmälle kävelyille aina etäiseen metsään, jossa se saivat ihailla koivujen ja leppien lehdelle puhkeamista ja lintujen iloista laulua.
Regina tietenkin seisoi Kissanportaalla ja odotti häntä, kuten aina oli tehnyt. »Regina!» huusi hän virran ylitse. Mitään vastausta ei kuulunut. Syvä hiljaisuus ylt'ympärillä ainoastaan leppien lehdet värisivät hiljaa, synnyttäen äänen, joka kuului kuin nukkuva olisi hengittänyt puoleksi sulkeutuneiden huuliensa välitse. Vesi oli alhaalla ja suikerteli teräväkulmaisten piikivien välitse.
Nyt Päivän kummulle käytiin tulojuhloa riemuamaan, kevätjuhloa nuoren Suomen, valojuhloa Väinön maan, johon yhtyis nuoret ja vanhat ja aika vanha ja uus ja muinaispäivien muistot ja toivojen vastaisuus. Ikitammien sijalla kasvoi siell' lehto nyt kaunoinen ja lietona leppien helke soi lempeä tuulosten; mut viel' oli ennallansa kisatanner tanhuavain ja paikallaan oli paasi, pyhä paatero loihtijain.
Kule, päivä, kuusikolle, viere, vehnä, vitsikölle, karkoa katajikolle, lennä leppien tasalle! Päästä paimenta kotihin voivatia vuolemahan, rieskoa repäisemähän, kakkaroita kaivamahan!"
Kun vuokko jo tuikkaa Taas syntymämaalla, Ja hettehet suikkaa Taas leppien alla, Koht' alkavat lentää: Ei johtoa lie, Heit' eksytä sentään Ei siintävä tie, Perille se vie.
Kiivas kävely lammenrannalle teki hänelle hyvää; sinne tultuansa heittäytyi hän muutamain tuuheiden leppien alle ja pyyhkäsi lakin päästään, jotta ilma vapaasti sai vilvoittaa hänen kuumaa otsaansa.
Mieluisasti kääntyy katsojan silmä tuonne joelle, varsinki kun se rasvatyynenä loistaa laskevan auringon valossa ja sorsaparvi äänetönnä lipuu riippakoivujen ja leppien varjostamaan lahteen joen toisella puolen, tai kun sen pinta värähtelee hopeanhohtavana vienon tuulosen puhaltaessa ja jono "kolmilaitoja" täysissä purjeissa kulkee ohitse.