United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aina Elsan ollessa oli kuin jotakin lämpöistä olisi kääriytynyt hänen kylmän mielensä ympäri, vaan Elsan mentyä se aina vähitellen oli jäähtynyt. Mutta nyt oli kuin olisi tuohon kylmään kuoreen sulanut reikä, niinkuin keväällä jäähän auringon paistaessa, ja siitä lämmintä alle kuoren pyrki. Helunaa tultiin hakemaan. Emäntä lähti leipäpala kourassa navettaa.
Onko Matliinskalla viinaa pari ryyppyä ja joku leipäpala?" kysyi laiha mies sävyisästi. "Aina tuota lie sen verran, että Lindströmi lämpimän saa ... Vaan onko sitä rahaa?" "On ... on joku lantti ... päästäkäähän sisään, Matliinska ... minulla on kylmä, että hampaat lokattaa!" rukoili hän yhä. Ovi avattiin.
»Työväen talletukset säästöpankeissa eivät todellisuudessa ole muuta kuin vararahasto, jota kulutetaan sitä mukaa kuin sitä karttuu. Ne säästöt ovat vanhainpäiväin, sairauden, tapaturmien ja hautauskustannusten varalta. Ne ovat itse asiassa vain leipäpala, joka pannaan talteen seuraavana päivänä syötäväksi. Epäilemättä työväki kuluttaa koko sen tuotannon, minkä se saa irti palkkarahoillaan.
Ja mie kuu luulin, että Vappu, Se roisto, tuisi. ANNA. Vappu? HALONEN. Juuri hän. Kentiesi oot sen kohdannut? ANNA. Oon kyllä, Hän ryypyt runsaat otti Liuhtarissa, Ja parhaallansa, luulen, selväksi Nyt makaa itsensä. HALONEN. No hittoa! Vaan malta, ämmä, kyllä sinun näytän! ANNA. Täss' luonas saanko hetken huovahtaa? Kenties' on sulla myöskin leipäpala Ja vettä antaa kerjäläiselle?
Hän näytti jo niin oudolle ett'ei mikään rehellinen talonpoikaisvaimo tahtonut antaa hänelle työtä muutamaksi tunniksikaan eikä ruokaa pöydältänsä. Armosta pistettiin hänelle leipäpala joskus ulos ovesta. Ja Wappu, tuo ylpeä Strommingerin Wappu istui kynnykselle sitä syömään! Sillä kuolla hän ei tahtonut.
»Kyllä se on Pokke ensimmäiseksi mielessä aamusella kun nousee ja iltasella viimeiseksi minä sen illastan. Ja hyvissä väleissä me olemmekin Poken kanssa. Koreasti se katselee aina, kun minä menen talliin. Minä kun en milloinkaan mene talliin niin tyhjänä, ettei olisi jotakin niepseämpää makupalaista suuhun pistettäväksi. Milloin leipäpala, milloin sokerimuru.
»Ole, veikkonen, niin hyvä, ja anna mun maistaa kannikastasi», sanoi Dalgetty. »Toivoakseni elämme hyvinä kumppaneina niin kauan, kuin meidän tulee olla yhdessä tässä perhanan komerossa.» »Leipäpala ja vesiruukku», vastasi toinen vanki, »ovat tuossa nurkassa, jos astut kaksi askelta oikealle. Ota ne ja syö terveydeksesi. Minulla ei enää ole paljo apua maallisesta ruoasta.»
Hänellä oli nyrkinkokoinen leipäpala, kalabassillinen vettä, kappale punaista multaa, joka ensin oli hienonnettu ja sitten jälleen puristettu lujaksi, sekä kuivattuja lehtiä, joita he varmaan pitävät hyvin arvokkaina, koska niitä oli tuotu minulle lahjaksi jo San Salvadorilla.
Nyt uneksi hänkin olevansa mitä kalliimmilla pöytä-astioilla katettujen pöytien ääressä, antoi ajatuksissaan seppelöittyjen poikien palvella itseään, kuunteli huilun ja harpunsoittajien säveleitä ja oi, olihan hän puoleksi lapsi ja sitten vielä oli hänen niin nälkä, kuin vain nuorten saattaa olla ja otti ajatuksissaan eteensä mehukkaimpia ja maukkaimpia herkkuja kultavadeista ja söi oikein, oikein kyllikseen, kunnes viimeinenkin leipäpala ja viimeinenkin öljypisara oli loppunut.
"On todellakin kovaa ettei saa muuta kuin velliä, kun toiset saavat kahvia ja paljon muuta hyvää", sanoi Maunu istuessaan murkinapöydässä, suuri leipäpala kädessään ja vati höyryävää velliä edessänsä; "ja kovaa on myös että täytyy nousta niin aikaisin aamulla ja tehdä työtä koko päivä, kun toiset saavat olla laiskoina tahi tehdä, mitä tahtovat.