United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niitä tyhjentämään muori hyväntahtoisesti vieraitansa kehoitti, mutta siinäpä hän vaivat näki. muutamia hän veteli käsikynkästä, toisia tuuppasi selkään aina kehoittaen menemään eteenpäin eihän kukaan tahtonut ilman noita ystävällisiä tuuppauksia olla ensimmäinen ruokapöydän ääressä.
No, käykäämmepä ylös, olen hyvin iloinen, puhui Maslennikof haltioissaan, ottaen Nehljudofia käsikynkästä ja lihavuudestansa huolimatta nopeasti vieden häntä ylös. Maslennikof oli erittäin iloisessa mielentilassa, jonka oli synnyttänyt ylhäisen henkilön hänelle osoittama huomio.
Mennessään lauleskeli hän: "Voi, minä hullu, ja voi minä hullu, Ja voi, kun mä akan otin; Kun ma tulin humalaan, Niin tukasta talas kotiin!" "Niinhän tuo teki", sanoi Liisa. "Ei; et sinä tukasta talaa; mutta laulu on, näetkös, sillä tavalla. Sinä talutat käsikynkästä kauniisti. Ja sinun kärsimises ja hyvyytes ei pidä palkitsemata jäämän.
KUSTAA. Emmeköhän sieppaa tyttöä uudelleen käsikynkästä ja vie häntä samaa tietä jälleen pois. HEIKKI. Ja samaa hamppua, jolla hänet toimmekin. JOHANNA. Hiljaa! Ei saa noin katkeroittaa hänen mieltään. Kuulettehan, se on kylläkin katkera jo ennestäänkin. Kerttu, lasi viiniä, jos saan tarjota. HOMSANTUU. En huoli. TOPPO. Verkkasen tuli! Ei hän olekaan ruma, kun tarkemmin katson.
Sinulla on minun sormukseni ja minulla on sinun ... sitä paitsi minä en juuri pelkää ... tytöillä on heidän oikkunsa. No, no, ne katoovat kai huomiseksi. Hyvästi Julia! Minä menen kalopsia syömään, niele sinä oikkujasi!" ja nyt luutnantti katosi porstuaan. Julia tarttui minuun käsikynkästä ja sitte läksimme puutarhaan.
Tule, tule, Annette kutsuu meitä, sanoi hän ottaen Nehljudofia käsikynkästä ja ilmaisten taas samallaista elävyyttä kuin ylhäisen vieraan huomion johdosta; nyt siinä ei kuitenkaan ollut iloa, vaan levottomuutta.
Vasta silloin hänessä huomasi jonkunmoista mielen liikettä, kun Aaro sivumennen mainitsi, että Kalle edellisenä iltana oli lähtenyt pois eikä luultavasti nyt pitkään aikaan tulisi kotona käymään. Sen kuultuaan pysähtyi Yrjö hiukkasen; suoristi selkänsä, veti syvään henkeä ja katsoi ylös. Ja lopun matkaa hän jo astui vähän jäntevämmin eikä sallinut Aaron enää pitää käsikynkästä kiinni.
Ja nähtävästi häneen tarttui aivan sama ajatus mahdollisuudesta yhtäkkiä synnyttää onnea heidän välillensä. He ottivat toisensa käsikynkästä ja marssitahtia polkien kulkivat ruokasalin ja vierashuoneen kautta tampuriin, sieltä saliin ja salista sisäkamareihin, lykäten tuoleja tieltänsä ja kaiken aikaa laulaen sanojen sijaan: "Hurraa, hurraa, hurraa hurraa, hurraa, hurrraa!"
Poispääsö näkyi olevan vaarallinen ja mahdoton. Tässä pulassaan Durward kääntyi Rouslaer'in puoleen, joka piteli häntä toisesta käsikynkästä, ja Pavillon'in puoleen, joka oli ottanut toisen käsivarren omakseen, ja jotka näin taluttivat häntä tuon juhlasaattojoukon etupäässä, jonka kunnioituksen esineeksi hän niin arvaamatta oli joutunut.
Hän selvitti poskipartaansa palttoon kauluksen päälle ja ottaen Nehljudofia kevyesti käsikynkästä ja suunnaten ulko-ovea kohden, jatkoi: olettehan tekin lähdössä? Olen, sanoi Nehljudof ja kiireesti pukeutuen läksi hänen kanssansa. He tulivat kirkkaaseen, iloiseen auringonpaisteeseen ja täytyi heti ruveta puhumaan kovemmalla äänellä rattaiden räminän tähden kadulla.