United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Adelsvärd sanoi vielä kerran: tänä iltana! ... mutta kuvitellen sitä mahdollisuutta, ettei tapaisikaan Felldneriä kotona, vaan joutuisi kauvan odottamaan tai että häntä viivyttäisi jokin muu niistä sadoista mahdollisuuksista, jotka ovat kaikkien määräysten tiellä hän lisäsi: taikka varhain huomisaamuna! Mutta heti hän katui sanojaan. Lapsi ei pysty tajuamaan ehdollisia lupauksia.
Mistä lienen saanut luettavakseni ne kirjat en muista jotka lukitsivat ja iäksi liittivät minut sinuun ja siihen, jota minulla ei vielä ollut, mutta jonka täytyi tulla, ja ellei tullut se, olkoon mikään tulematta, elän elämäni erakkona itsessäni, elän sen kuvitellen, että minulla se on, vaikkei olisikaan tunteitten ihanne.
Minä terotin katseeni pimeässä aivan kuin kuvitellen, että linnantornien huiput jo näkyvät. "Niin", sanoi toinen merimies, "tämä on pitkä asumaton ranta, ja minä olen monta tuollaista junkkaria kuin te, auttanut maalle täällä." "Keneksi minua sitten arvelette?" kysyin. "Hm, sehän ei minuun kuulu, sir," vastasi hän. "Niitä on sellaisia toimia, joista on parasta olla puhumatta."
Tosin oli Signe ylhäisestä suvusta ja hänen isänsä maan mahtimiehiä. Entä sitten! Olihan hänkin tohtori, olihan hänkin tunnettu politikoitsija ja yhteiskunnallinen kirjailija. Ei se niin mahdotonta olisi. Ja Johanneksen aivot täyttyivät epämääräisillä, hekumallisilla näyillä, hänen siinä edestakaisin kävellen ja Signeä omakseen kuvitellen.
Vaan vaikka se olkoonkin valekultaa muille, minulle ei lapsuudessani mikään ollut valekultaa. Lapselle kaikki kiiltää ja lapselle kaikki on kultaa, kuvittelunsa kultaa. Ja eikö elämä yleensä ole kuvitellen elettyä, silloin kun se on kauneimmin eletty, sitä kauniimmin kuta kuvitellummin? Taivaan valtakunta on lasten, mutta lasten valtakunta on myös taivas. Se valtakunta oli pieni ja rajoitettu.
Kun hän kuvitellen mielessään edellisen päivän vaihtelevia kuvia makasi majanseinään päin kääntyneenä, kohosivat vaaleat, värittömät, säännölliset kasvot häntä vastaan, vaalea tukka ja raukeat, pyöreät maidonsiniset silmät, joihin voi katsella melkein kuin muodottomaan savuun!... Kimeltelevän valkoset, pienet hampaat ja leuka, joka näkyi ikäänkuin vetäytyvän suun alle...
Niinkuin aatos miehen sen, jok' on mait' avaralti nähnyt, lennähtää hänen istuissaan kuvitellen: ollapa siellä ja siellä! ja pää moninaisia miettii: niin kautt' ilmojen lensi nyt kiitäen korkea Here; ehti Olympoon koht'; ikivallat kooll' oli siellä Zeun salipylvähikössä, ja nähdessään hänet kaikki nousivat tervehtäin tulomaljoin valtiatarta.
Tämä on erittäin arvossa pidetty pikku eläin, jonka moni ihminen antaa mielin määrin juoksennella kodin viinipuissa, kuvitellen sen edistävän rypäleiden kasvamista ja olevan paraimman järjestyksen valvojan viinitarhassa.
Nämä pikku nulikat, jotka olivat vaatetetut karheisin mutta lämpimiin vaatteisin, seisoivat etevimpäin pyssymiesten ympärillä, kuunnellen niiden kerskaavia kertomuksia ennen hyvästi sattuneista laukauksista ja jo mielissään kuvitellen sitä päivää, jolloin he itse pääsisivät osallisiksi näihin kilpaharjoituksiin.
Silloin myhähtää Aapeli ajatuksissaan jotakin leikillistä, ja ajattelee ainoastaan: *Lyygia*! Tahi kun tulee eteen jokin Muttiselle lapsuuden ajalta tuttu paikka ja hän virkkaa puolittain itsekseen: »Tästä minä ennen kuljin, noin pienenä», silloin Lyygia painaiksen hänen kainaloonsa ja sanoo jotakin hyvää ja hellää kuin pienelle lapselle, kuvitellen lihavaa Muttista tepsuttamassa siinä niin pienenä, pienenä.