United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Naurahtaen vastasi hovineuvos: "lieneehän toi syntinen, joka vapatahtoisesti pistäyy häpeäloukkoon, tarkasti mun sanani kertonut? Minä puhuin konnasta ja luottamattomasta miehestä, jolle ei voisi salaisuutta uskoa. Tunteekoo maaherra nämät sanat?" "Kuulinhan minä ne ihan äsken", vastasi maaherra kummastellen.
Soataviaanhan se sitten kuulutti... So, so... No, kuulinhan minä omilla korvillani. Ja ett'eikö ne sitten ole tärkeitä! Tärkeitähän ne tok on. Ukot siinä huvittelivat itseään saarna-aikana ja alkuun päästyään jatkoivat tarinoitaan samaan suuntaan. Niitä oli usea tarina.
Kuin ette äskettäin jo kuullut ois, juur' äsken, mikä suhde Saladiniin minua sitoo? MUNKKI. Kuulinhan. RITARI. Ja silti ? MUNKKI. Niin oikein tuumii patriarkka , mutta Jumala, ritaristo... RITARI. Niist' ei mitään! Mua konnuuteen ei vaadi ne! MUNKKI. Ei toki? Vaan Jumalast' ei konnuutt' ole aina, mi ihmisistä tuumii patriarkka. RITARI. Saladin säästi henkeni: mä häntä murhalla kiittäisinkö?
Sen sain siellä ollessani sivulta kuulla, että hän oli ollut varakas aikoinaan ja että hän oli joutunut häviöön ja köyhyyteen juomarin miehen kautta." "Mikä hänen nimensä mahtaa olla?" "Sukunimen kuulinhan minä, mutt'en muista; ristinimi on Heleena." "Heleena! mutta annas olla, minä tunnen hänet. Saako sinne sairaalaan vielä mennä?" "Kyllä kait." "Minä tahdon heti mennä häntä katsomaan!"
"Hm, hiiden seurue, tietääkseni; näinhän minä pitkän varjon tuolla alhaalla laaksossa hiipivän puiden välillä, hm, ja kuulinhan minä huudon metsässä; 'jänispyytäjä' huutaa ja se tietää onnettomuutta." "Niinpä niin, nythän on ollut paha ilma koko ajan," virkahti akka ja sysäsi oivallisia kuusipuitansa, niin että kipinät lensivät korkealle ilmaan matalan savutorven kautta; "nyt on paha aika."
Panin sen ihan asemakellon mukaan. Niin, viikko sitten ja kellosi aina edistää. Ei, hyvä ystävä, kyllä sinä nyt erehdyt. Enpä erehdykkään. Kuulinhan sinun itsesi sanovan sen herra Vuoriselle. Vuosi sitten, Anna hyvä, ennenkun kelloseppä sen puhdisti. Miten sinä voit sanoa niin, Juho? Eihän siitä ole kuin kuukaus. Kyllä sinä nyt suuresti erehdyt, Anna.
"Kuulinhan minä järkiään, ettei se ollut hän", sanoi Anna, huoaten sywästi. Laulu loppui pian ja Martti pappi wiittasi teinille sanoen: "Astukaa sisälle, nuori ystäwä. Te tarwitsette wissisti lepoa ja wirwoitusta pitkällä matkallanne." Puhuteltu oli rohkeasti nöyrällä kumarruksella tullut saliin ja kätellyt Martti pappia. Hän oli nuori noin 28 w. ikäinen mies, pitkä ja hywin awokatseinen.
Kuulinhan minä, näen mä, viikolla, että Liitteelässä on seurat, ja suuri veisuutalkoopa kuuluu olevankin. No sinneköhän se isä meni ja ei puhunut meille mitään. Onpa se ennen sinne muitakin hätyytellyt, arveli Jahvi. Sinne se meni, vakuutti vieläkin Hermanni. Ja katsotaanpahan, onko siijooni kirjavasussa.
"Mutta Kirsti puhui asian kaikenni toisin", sanoi Kirri epäilevästi. "Niinhän hän on tehnyt, kuulinhan sen jo! kumma kun hänen piti jo hypätä tänne valehtelemaan ja kääntelemään ja vääntelemään asiat aivan nurin päin! Ja mikä vielä kummempi: omat rikoksensa työntämään muiden ihmisien niskoille!
Kuulinhan tosin sinun panevan ehdoksi, että minun henkeni säästettäisiin, joka ehto piankin olisi ollut unhotettu, kunhan kerran olisi ruvettu miekkasille. Mutta mitä hyötyä siitä, että sinä olisit kreivittäret pettänyt, minulla olisi voinut olla, paitsi että olisin ollut surmalle tai vankeudelle alttiina, sitä seikkaa, ei mikään ihmisjärki taida arvata.»