United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuokion kuluttua oli tumma taivas sulanut yhteen lumisen meren kanssa. Kaikki katosi näkyvistä. "Kas niin", huudahti kyytimies, "nyt on pyry ja aika pyry onkin!..." Minä kurkistin ulos kuomista: kaikki oli synkkää; en nähnyt muuta kuin ryöppyilevää lunta. Tuuli ulvoi niin vimmatulla äänellä, että näytti henkiseltä olennolta. Pian olimme aivan lumessa.
Ujosti kurkistin esiin kasvoihini lentäneitten kähäröitten alta, sillä portti aukeni ja herra Claudius tuli puutarhaan. Hän katseli etsien joka haaralle ja huomasi vihdoin minut. "Ah myrsky on lennättänyt teidät tänne!" sanoi hän. Heti seisoi hän suojelevaisesti edessäni: ei ainoakaan hiuskarva kähäröistäni enää liikkunut tuulessa.
Minä kapusin kajuutan hujan hajan olevain huonekalujen yli ja kurkistin ristikosta makuuhyttiin; siitä tuijotti mr Clisfold, siniset silmälasit silmillä, minua! Suokoon Jumala anteeksi, että se ajatus tuli mieleeni mutta ei laivalla ollut ainoatakaan miestä, jota en ennemmin olisi suonut olevan elossa, kuin mr Clisfold!
Kai tiesin nuo vain kujeiksi kuun, Mut tahdoin taas olla lasna: Olin sormea painanut pielelle suun, Kun kurkistin uteliasna. Ma tahdoin tuntea uudestaan Koko satujen viehkeiden taikaa Ja uinua, vaikkapa hetken vaan, Taas armasta lapsuusaikaa. PYH
Odotin kunnes näin teidän tulevan, ja silloin jätin hänet yksinään majaan. Minä kurkistin majan akkunasta ja näin hänen kiiruhtavan kätköpaikalle. Silloin me astuimme sisään, ja minä pyysin teitä Toussac olemaan hyvä ja nostamaan hänet alas ja tuossa hän makaa." Nuori mies katseli ylpeästi ympärilleen aivan kuin odottaen suosion-osotuksia tovereiltaan.
Mutta valkamassa oli venheitä ja verkkoja, josta päätin, että nämä olennot mahtoivat elää kalastuksella. Kurkistin myös sisälle rakennukseen. Näin heti, että siellä pidettiin pitoja.
No, siinä soudin ja soudin ja luulin tulleeni jo aivan likelle kotirantaa. Mutta katso kummaa, kun taakseni kurkistin niin olin ihan likellä Rossin-hautaa, jota muuten aina kartan kuin kuolemata. Niin, siinä olin ja kyllä se oli vainaja joka veti minua sinne, sitä olen kaiken yötä aatellut.
Sitten kurkistin minä konttooriin ja sanoin: Kas niin, nyt ovat he poissa; mitä sinä täällä teet? Niin, katsos, minä luen Napoleonin monologia Nikanderilta? Sitten tarkoitti hän että minä olin käyttänyt itseni tuhmasti, kun en maksanut heille, koska hänen nyt tulisi asua minun luonani tuokemmaksi. Minusta olisi se synti hauskalle ystävälleni ja minä maksoin.
Minä kurkistin esiin Ilsen takaa ja huomasin vielä muitakin neitiä seisovan siellä täällä; yksi heistä oli kaikkia muita pitempi, vahvavartaloinen nainen valkoisessa puvussa, jonka ylle hän oli heittänyt tulipunaisen, kullalla koristetun, pienen nutun... Hänen liikunnoissansa oli jotakin uljasta, vaan hän osoitti myöskin välinpitämättömyyttä, joka syntyy voiman tunnosta ja mielen lujuudesta.
Hyvä juttu, ajattelin minä, ja kun hän oli mennyt, pujahdin takaportista ulos, kävelin tänne kirkonkylään, ajatellen että ehkä minä sattumalta tapaisin sinut maantiellä, kurkistin puodin ovesta, oliko siellä ostajia, ja kun se oli aivan tyhjä, niin päätin kun päätinkin tehdä sinulle pienen kepposen, kun ei oltu tavattu niin moneen aikaan. KALLE. Ei sitten kun toissa päivänä.