United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä menin puistoon, kun kun olin kiivastunut eräästä kohtauksesta samapa se mistä; minulla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, että siellä tapaisin kreivin, jonka luulin olevan pääkaupungissa ja josta minä, hänen viimeksi meiltä lähdettyään, en ole nähnyt enkä kuullut mitään. Minä en tiedä, mikä hänet toi tänne; me olemme "
Sellainen on minun kohtaloni ollut, ja minä olen vain pelännyt ja vavissut että jos minä joskus tapaisin sen, josta minä olen haaveillut, mitä sitte? Mutta te ... te olette tahtonut repiä ne haaveet hajalleen. Tahdotteko sanoa ettei 'ihannetta' olekkaan?» »Tahdon, sillä me olemme kaikki raukkoja!
Sinne menollani oli kahdenkinlainen syy: menin sinne tuntemaan Jumalan sanaa omalla rakkaalla suomenkielellä, jota täällä niin harvoin saa kuulla, ja toinen tarkoitukseni oli, että ehkäpä tapaisin siellä jonkun tutun merimiehen, jolta saisi tietoja rakkaasta kotimaasta. Mutta kuinka hämmästyinkään, kun Kalle K. oli myöskin siellä!
Kohta tapaamme toisemme! Jospa tapaisin enon sill'aikaa! 11 kohtaus. Maiju. Sitten Hellonen. Hm! Hän katsoo tännepäin!... Hän tulee ylös!... Nyt hän saakin seista tuomarinsa edessä ja kaikkea tuota... Antaa morsiamensa odottaa turhaan .. se ei ole kauniisti tehty. Sinä kutsuit minua... Maiju. Niin todella teinkin ja kaikkea tuota.
Päästit käteni ja virkoit vielä: "Ja minä tahdon vielä sanoa sinulle sen, että minä tulin juhlille vain sitä varten, että ehkä tapaisin sinut siellä ja kun kohtasin sinut laivassa, niin minä tiesin, että kohtaloni oli ratkaistu, mutta en uskaltanut sinua lähestyä, koska pelkäsin, ettet ehkä tulisi välittämään ja kun kadotin sinut taas, mutta en voinut mennä ja vain sinua vartenhan minä tulin sitten tänne ja kun odotin sinua tässä puutarhan penkillä enkä tiennyt, tulisitko, niin en voinut käsittää, mikä minusta tulisi, jollei tämä sinun talosi olisi oleva minunkin taloni ja sinun äitisi minun äitini.... Ja nyt olen sanonut minä, mitä minulla oli sanottavana.
BRUTUS. Niin, niin, nyt lähdetään. SICINIUS. Miks olla tässä Tuon mielipuolen härnättävänä? Jos heidät Tapaisin kerran päiväss', että saisin Keventää sydämmeni raskaan taakan! MENENIUS. Kas, sepä löylytys! ja syystä maarin! Tuletteko te meille iltaiselle?
Tämä lupasi pitää asian muistissa ja karhuta sopivalla hetkellä tuon summan häneltä. Entäpä minun ei tarvitsisi keksiäkään? huomautti hän. Entä jos tapaisin sellaisen todellisuudesta? Saat kaksi viitosta, jatkoi suuri kirjailija leikinlaskuaan.
Sama kosken parras, hiukan syrjemmässä kuin neljännessä näytöksessä, mutta lehtipuiden lehdet kokonaan varisseet. Aamuyön kuutamo. Minne Kullervo katosi? Hänet löytäisinkö kaikki, Kaikki löytänyt olisin. Näissä main vihollisparvet Käyvät virran vartta pitkin, Toinen toistansa ajaen. Kunpa hillitä osaisin Sovuksi sotaisen kiihkon! Kunpa Kullervon tapaisin!
Mutta tiedän, että jos köyhtyneenä tapaisin sinut, eikä minulla olisi muuta kuin sirpaleita, niin sinä rakastaisit niitä sirpaleitakin. Nyt tiedät, minkätähden minä tänä iltana kirjoitan sinulle. En voi kirjoittaa päiväkirjaa, en kirjettä jollekulle niistä, jotka kuuluvat ystäväpiiriini. Sellainen kirjoitteleminen ei minua auttaisi. Ja nyt minä tarvitsen apua. Sentähden kirjoitan minä sinulle.
Ja päivä koittaisi jälleen ja minä tapaisin jälleen paljon ihmisiä ja minun täytyisi ruveta toisten taakkoja kantamaan? Ei, se ei voinut olla elämän tarkoitus! ajattelin. Mutta mikä? Minä mietin ja mietin, enkä saanut selville sitä. Mutta minä olin varma siitä, että elämä, joka ei ikinä toistanut itseään, oli kyllä päästävä minut tästäkin pälkähästä.