Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Kello kolmen ja neljän vaiheella seuraavana aamuna leiri oli jalkeilla sodan ensi näytöksen esirippu oli nousemaisillaan. Kurkistin ulos telttani oviaukosta ja havaitsin että virran kohta oli taajaan usvaan peittynyt, joka verhosi vastapäätä olevan rannikon tykkönään näkyvistäni.
Samalla pujahdin väkijoukkoon ja jättäen niinhyvin rahani kuin saappaat sinne etäännyin nopeasti kojulta. Eräässä kadunkulmassa pysähdyin ja kurkistin taakseni. Nimismies oli ottanut joitakin sotamiehiä avukseen ja etsiskeli minua väkijoukosta. Kiersin kiireesti jokirantaan, jossa Dykerin vaimo veneessä istuen odotti minua.
Nyt taas rupesivat silmät kiskomaan kaulaani, vaan ei se sinkonut sen pitemmäksi. Nousin seisoalleni, kurkistin toisen penkin päältä, ja nyt näkyikin kokonaan se kuvasto. Silloinpa vihan vimmassa isä kiskasi viereensä istumaan. Minä taas katsomaan laipiolautoja, vaan ne oli ennen luettuja, ennen nähtyjä. Silmäni kiersivät taas sinne peräseinälle kuin ainakin saalispaikkaan.
Mutta ei hän silti aina vain alakuloinen ole. Kurkistin eilen illalla hänen kammioonsa ja näin hänen istuvan yksin vuoteensa reunalla silmät hymyssä, suu mytyssä, kasvot salaperäistä riemua säteilevinä. Ja äkkiä hän, ilman mitään huomattavaa syytä, helähti nauruun kuin hopeakello. Siinäpä se! Hän on rakastunut. Hän ajattelee armastaan.
Niistä tapahtumista, jotka sitten seurasivat, kertoi minulle Ville seuraavaa: Syötyämme menin rantaan katsomaan, emmekö sittenkin voisi jollain tavalla saada venettä kulkemaan kalliolohkareen alitse, joten pääsisimme laahaamasta sitä vaivalloista tietä esteen ohitse. Polvistuin rantakivelle ja kurkistin kiven alle nähdäkseni, oliko kivi kuinka leveä.
Miettiessäni vielä, mihinkä suuntaan lähteä, huomasin äkkiä hernepellon perällä matalan töllin. Minä lähenin tölliä, kurkistin olkikaton alle ja näin siellä niin peräti raihnaisen ukon rähjän, että mieleeni samassa johtui kuoleva vuohi, jonka Robinson oli löytänyt rotkosta saarellansa. Hän oli tuossa toimessaan niin täydessä touhussa, ettei huomannutkaan minun tuloani. "Vaari!
Kun vihdoinkin kyyrötin metsänpuoleisella katonpuoliskolla, kuului talosta päin askelia. Kurkistin varovasti harjan yli ja näin nuotiolle pysähtyneen erään upseerin, joka arvatenkin kierteli yövartioita tarkastamassa. Ja aivan oikein, hän kiersikin riihen taakse ja lausui jonkin sanan, mihin toinen miehen ääni antoi yhtä lyhyen vastauksen.
Minä istun tässä katselemassa seutua viimeisen kerran. Olipa hyvä, että tännekin kurkistin. Oletteko etsineet minua? Olen. Halusin hartaasti saada sanoa teille hyvästit tälle kertaa. En viimeistä kertaa, toivon ma. Te olette sitkeä. Niinhän pitää tienraivaajan ollakin. Näittekö Alfredia? Tahi Ritaa? Molemmat näin. Yhdessä? Ei. Kumpikin on itsekseen. Mitä te tuolla lipulla?
Tuumasta luultavasti ei olisi sittenkään tullut totta, ellei olisi sattunut tapahtumaa, joka kypsytti minussa päätöksen niin pian kuin mahdollista uudistaa yritykseni, ja jos vain kävisi päinsä, muuttaa kämppämme saarelle. Varhaisena aamuna kuulin, vielä maatessani, puhetta järveltä. Kavahdin pystyyn ja kiiruhdin iloisena rannalle. Onnekseni kurkistin ensin pensaitten välistä.
Kirje oli kirjoitettu sen johdosta että Melville hiljan oli valittu kuninkaallisen akademian jäseneksi erään etevän taideniekan sijaan, jonka kuoleman kautta oli jäänyt avonainen paikka akademiaan. Hän antoi kirjeen takaisin Melvillelle ja sanoi: "Tämä on se kirje, jota minä näin teidän lukevan eilen illalla, kun kurkistin teidän ikkunastanne sisään.
Päivän Sana
Muut Etsivät