Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Olin eilen illalla boulangististen vaalimiesten puoluekokouksessa; korvissani soi vielä ranskankieli, heleä kuin kirkasääninen hopeakello. Kolmatta tuntia olen kuullut sitä soitettavan laidasta laitaan, seisotettavan kannallaan ja heilahutettavan takaisin, niin että seinät tärisevät ja selkäpiitä viiltää. Le suffrage universel! Vive Boulanger! A bas Joffrin!
On kuin hopeakello kilahtaisi ja kutsuisi uuteen elämään kaikki uupuneet aavistukset ja herättäisi toiveet tuulahtelemaan jotain uutta, valoisampaa, avarampaa ja suurempaa. Et malta. Suksien selkään heittäyt ja annat niiden liukua loitolle ihmisten luota. Ei upota enää hanki, ja yöllinen, hieno lumi on vain voiteena alla.
Sanomaton onni näkyi haaveellisessa katseessa, jonka Johanna, lupauksen saatuaan, loi Simoon. Tämä sieti katsetta kauemmin kuin taannoin. Simo ja Topias valvoivat vaan lyhyen hetken vieraisilta tultuaan ja asettausivat sitte levolle. Huone oli pimeä, hopeakello raksutti pöydällä ja Topias nukkui muistellessaan Johannaa ja perhoispariskuntaa.
Koska Topiaalla jo entuudelta oli päällyssaappaat, hopeakello ja ketunnahka-kauluksiset turkit, niin vei hän perintörahat yliaittaan, tallehtien ne punaiseksi maalatun kirstun pohjalle. Kaiken omaisuutensa ohessa oli hänellä vielä pulleat posket, kirkkaat silmät, rehellinen ja turmeltumaton sydän.
Mutta ei hän silti aina vain alakuloinen ole. Kurkistin eilen illalla hänen kammioonsa ja näin hänen istuvan yksin vuoteensa reunalla silmät hymyssä, suu mytyssä, kasvot salaperäistä riemua säteilevinä. Ja äkkiä hän, ilman mitään huomattavaa syytä, helähti nauruun kuin hopeakello. Siinäpä se! Hän on rakastunut. Hän ajattelee armastaan.
Hän varastaakin, kun ei muuten pääse tuhlaamaan meidän varojamme viinaan. Tänään on kadonnut äidin hopeainen kello, ja kuka senkin on vienyt muu kuin Joppi". "Ai ai, emännän sievä hopeakello!" päivitteli Anna. "Kyllä minä kohta häntä kovistelen tuosta kellosta", sanoi Taavi. "Jaa, Hovilaisen käynnistä alotin no, Hovilainen kävi meillä, ja arvaappas millä asialla".
Sinä, joka ymmärsit kaiken, et koskaan oikein ymmärtänyt, et päässyt perille siitä, miksi on tarpeen sellainen auttaja, pelastaja ja tuki. Sinä et koskaan ollut semmoista tarvinnut. Olit syntymästäsi sitä tekoa, että helähdit heti oman äänesi, niinkuin parhaasta metallista valettu kello hopeakello. Se kello oli tietämättäsi soinut hänenkin, vanhan toveriparan, särkyneeseen sieluun.
Antakaa minulle vastaus, Jumalan tähden, huusin minä, sallikaa minun mennä! Enhän minä teitä pidätä. Käskettekö minun lähteä? Tahdotteko tulla vaimokseni, jos jään? Hän purskahti suureen nauruun iloiseen, pilkalliseen, sulosoivaan nauruun, joka helähti kuin hopeakello. Liian paljon te vaadittekin!
Antero astui muutaman askeleen taapäin, päästäksensä turvaan Eliaksen kourilta, avasi paitansa kauluksen ja veti poveltaan esiin hienotekoiset suitset, joissa riippui hopeakello. Ne olivat riippuneet hänellä kaulassa ikäänkuin kalliina muistomerkkinä; nyt hän otti vitjat ja kellon käteensä ja ojensi ne Eliakselle.
Takkalautakon yläpuolella oleva vanha, suuri hopeakello, jota eno Simister sen tarkan käynnin tähden Margeryksi nimitti, kävi jo yhtätoista, vaikk'ei kukaan meistä kuullut Abbey kellon lyövän. Nyt oli minun vuoroni seisoa portailla ja suojella kynttilää vedolta, heidän astuessa käsi kädessä portaita alas, juurikuin kaksi lasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät