United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jumal'antakoon," vastasi kirppu nähtävästi närkästyksissään siitä, ett'ei kärpänen ollut malttanut häntä odottaa, kun yhdessä kerran matkustaa olivat päättäneet. "No, mitä kuuluu?" kysyi kärpänen vähän hämillään huomattuaan toisen närkästyksen. "Hyvää vaan," virkkoi taasen kirppu, "johan tämä matka nyt luisuu kun tämän matkakumppanin löysin. "Minä olen jo kotimatkalla, kuoma.
Pilkisti pihalle tuosta: hepo seisoi niinkuin seinä, mies körötti niinkuin köngäs. Muisti eilistä muretta, hyrähti hymyhyn huuli: "Hyv' on olla onnen myyrä, kuoma julkisten jumalten." Haukotteli haikeasti, tuosta lautsalle laseikse, päätti päivän nukkuvansa; käänti päätä, siirti kättä, koetti kumpaakin sivua, ei unonen tullutkana.
Tästä leppyivät toiset ja saadaan sovinnolla työ tehdyksi. Oli siitä jo riihi puitu, viskattu ja ruvetaan jyviä tasaamaan, että kukin osansa saisi, niin sanoo hukka revolle: "milläpä nyt ja'amme, kuoma, kapallako vai millä?" "Isommalle isompi kasa, pienemmälle pienempi, se mielestäni on paras ja suorin jako", vastasi repo.
Istu, kuoma, sanoi hän hiljaisesti; Aaron Perttilän pöydässä lienee sijaa kuokkavieraillekin. Vai niin, jatkoi sotamies, joka nähtävästi oli tottunut pitäytymään esillä, vai sinä olet se Perttilä. Se ilahuttaa minua, toveri!
»Mitä laulat, sa laulaja?» »Laulan kuoleman kulkua poikki vetten ja poikki maiden, halki haaveiden autuaiden kuuletko kuoma, miten hiljaist' on keskellä hautain?» Katsoin ma hulluhun laulajaan. »Mitä kallista sulta on kuollutkaan? Miksi istut kuin peikko yksin? Mahtunemme me vieretyksin virren työlle » niin hiljaist' on keskellä hautain. Katsahti laulaja minuhun: »Lapsesta asti jo tunsin sun.
»Emme me sitä teidän haltuunne usko!» tokasi Turilan Mari. »Meistä akoista jääköön myöskin yksi vahtiin. Jää sinä Liispetta kuoma», sanoi hän yhdelle. »No, jäänpähän», vastasi tämä. Nyt mentiin trahteeriin, jakaannuttiin eri pöytien ympärille ja komennettiin mahtavasti »tsaj!»
Siinä mielessä hän taas alkoi: Vot, minun nimeni on Iivana Ivanovitsh ja sinun, kuoma, Matvei Ivanovitsh, mutta, vot, minun kyytimies ... ja kosiomies tää... Hän, vot, on tshuhna. Kyllä ne durnjakinilaiset olivat sen Ropotin älystäkin huomanneet. Työssään tuhertaen ukko Durnjakin tuo vain virkkoikin: Tshuhna kuin tshuhna!... Niin että mitäs siitä erikoista seuraa?
»Sano niin, jotta », yritteli Mari rattailta neuvomaan, mutta Liispetta kuoma tukkesi kämmenellään hänen suunsa, sanoen: »Ole nyt hiljaa kuoma!» Ja Mari vaikeni hetkiseksi. Jo tuli Pietari mahtavana takaisin puotimies mukana. Mentiin niitten rattaitten luo, joihin aarre oli säilytetty.
Tahdotteko nähdä, kuinka kylät laajalle leviää, kohoavat kaskisauhut Suomelan sinisalossa? Tätäkö tahotte nähdä? KAIKKI: Ei! Ennen sota ja kuolo! Missä keihäs? Miekka! Jousi! LOUHI: Se minua miellyttävi. Siispä kuulkatte sanani: Oletteko kaikki täällä? Ensin miehet? Miss' on karhu, väkivallan väärä voima? HUKKA: Ukko nukkuu uupununna. AHMA: Hoi karhu, heräjä kuoma! Kiire on tulinen.
Sen kuultuansa antautui repo hukan seuraan, toivoen pääsevänsä hänen saaliistaan osalliseksi, ja alkoi hänen kanssaan pakinoida, sanoen: "et usko, kuoma, minkälaisen elävän minä äskettäin löysin; ei se ole suuren suuri, mutta on niin sievä ja ovela, että söisi sinutkin, jos sattuisit saapuville." "Vai niin; no pitäisipä minunkin se nähdä", sanoi hukka revolle.