United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meeri etsi suurimmassa tuskassa käsineitään ja nenäliinaansa; hänen kapineillaan oli omituinen taipumus kadota juuri viimeisessä hetkessä. "Hamssu" sanaa, jota hän usein sai kuulla nimensä sijasta mainittavan, ei hänelle aivan syyttömästi sanottu. Hyvästi äiti, hyvästi pikku tytöt! Asessori ja Helka istuivat nelipyöräisten rattaitten taka-istuimelle.
»Sano niin, jotta », yritteli Mari rattailta neuvomaan, mutta Liispetta kuoma tukkesi kämmenellään hänen suunsa, sanoen: »Ole nyt hiljaa kuoma!» Ja Mari vaikeni hetkiseksi. Jo tuli Pietari mahtavana takaisin puotimies mukana. Mentiin niitten rattaitten luo, joihin aarre oli säilytetty.
Hevosetkin näyttivät harmailta, pitkiltä ja vanhoilta; ne astua jahnustivat vääräsäärisinä eteenpäin rattaitten edessä, joiden ratisevien raskaitten puupyörien akselit olivat niin lujasti kuivuneet kiinni, että ne pyörivät mukana ajaessa niinkuin Abrahamin aikoina!
Kädessä oli hänellä täysivarttinaiseen kankaasen kääritty mytty, jonka ojensi Topiaalle, sanoen: "Veisit tämän minun pojalleni... Siinä on vaan paita, pari sukkia..." "Simolle", huomasi Topias, asettaen mytyn sopivaan paikkaan rattaitten pohjalle säkkien väliin. "Hän on piharenkinä venäjänuskoisella kauppiaalla Alekseilla."
Glaukus hyppäsi notkeasti rattailta ja kiiruhti auttamaan Ionea, joka onneksi ei ollut loukkaantunut. Mutta he huomasivat, ettei niissä enää ollut heille suojaa. Kuomua kannattavat nuorat olivat katkenneet, ja vesi virtasi solkenaan rattaitten pohjaan saakka. Mitä nyt oli tehtävä tässä pälkähässä? He olivat vielä kaukana kaupungista ei taloa lähellä, ei suojaa missään.
"Olethan sinä koko pitkän talven usein valittanut, että täällä ylähällä on niin haudan-hiljaista, kun ei kuule rattaitten ratinaa, ei näe ajettavan eikä yhtäkään ihmistä menevän ohitse; nytpä on melua liikenemäänkin". Anni hiukan vilkasi Lentsiin eikä sanonut mitään, vaan meni ulos kyökkiin Maisun luo ja purskahti itkuun.
Ja tuollaisen letin ja hameen vuoksi hän oli rehkinyt ja räiskinyt kaikilla on nuoruudenhullutuksensa! Hän kuulee taasen hevosten hirnuntaa ja rattaitten ratinaa, sateen rapinaa ja tuulen ulvontaa pimeässä syysyössä ne vievät häntä eteenpäin, yhä eteenpäin, markkinoilta markkinoille, kaupungista kaupunkiin, vuodesta vuoteen...
Elina pesi hienolla kädellä veren pois piiska raamukkeesta kasvoissani, jotka olin saanut nimis-miehen kepistä. Hän käski minun olemaan hyvässä turvassa, sillä "Herra koettelee vaan, mutt'ei hän hylkää". Pienen lapseni juoksivat rattaitten vieressä niin kauvas kuin jaksoivat, ja huusivat alinomaa: "isä, isä". Se huuto oli likellä että temmata sydämmen juurineen rinnastani.
Itse hän oli aivan entisellään, puhuen tavallisella tyynellä äänellään, ei edes punaisia pilkkuja näkynyt enää poskipäillä. Mutta palvelijat puhuivat kuiskaten ja liikkuivat varpaisillaan he eivät voineet sille mitään. Kello yhdeksän aikaan kuului taasen rattaitten rätinää. »Höm Härmästä, pojat alamäki ja akka aisoissa!» hihkaisi isäntä portista sisäänajaessaan. He pysähtyivät keskelle pihaa.
Kyllä minä tiesin, että auringon nousuun päin se rakas kotini ja armahani oli, mutta sinnepäin en päässyt. Mitenkä siinä kiireessä kuitenkin lienen sekaantunut, mutta takerruinpa niin pahasti rattaitten väliin, etten ihmeeksikään eteenpäin päässyt. Ja nyt sain taasen selkääni oikein Porvoon mitalla. Mutta kovan panin minä kovaa vastaan.