United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja tuli niin vielä monena vuonna kaskeen ilakoimaan, laulamaan nuorena emäntänä onnea ukkonsa kylvöksille, joita ei pouta koskaan kuivannut, ei halla pannut, ei ihmeeksikään, ja kyllä ties Juha miksi: että oli hänellä hallussaan metsän haltija, ties mistä lie kätköistä tullut, Karjalan kaunis, kaukaa vierasten vaarojen takaa.
Se oli hyväntahtoinen, hiljainen, vanha ukko, joka ei milloinkaan äykkänyt eikä ihmeeksikään lyönyt paitsi eilen oli ensi kerran, kai hätäillen, etten pääsisi mäen päälle välistä vain hotaisi ohjasperillään ja maiskutteli suutaan ja hoputti. Pekka hörhötti hänelle vastaan.
Yhdysvaltain puolella paikoin eivät ovet ja akkunatkaan kuulu taloon, vaan ovat vuokralaisen hankittavat ja kulkevat hänen muassaan talosta toiseen. Yöt ovat tuntuvasti kylmät, mutta makuuhuoneisiin ei ihmeeksikään aseteta minkäänlaista lämmityskojetta. Siis ei ne pahasti viluisia saa olla, jotka sellaisissa oloissa nukkuvat.
Kyllä minä tiesin, että auringon nousuun päin se rakas kotini ja armahani oli, mutta sinnepäin en päässyt. Mitenkä siinä kiireessä kuitenkin lienen sekaantunut, mutta takerruinpa niin pahasti rattaitten väliin, etten ihmeeksikään eteenpäin päässyt. Ja nyt sain taasen selkääni oikein Porvoon mitalla. Mutta kovan panin minä kovaa vastaan.
Mahdollisesti saisi sitä syntymään, jos keittäisi sekasin tervaa, siirappia ja piimänsintua kolmia kutakin sillä niille kaikille se maistui. Liena joi sitä ainoastaan tämän kerran ja uskoi sillä. Minä maistelin joskus myöhemminkin, siinä hurskaassa toivossa että se ehkä matkan varrella muuttaisi makuansa mutta sitä se ei ihmeeksikään tehnyt.
»Oletko koskematta, senkin lontus!» ärjysi vahtimies. »Päästät sen pakoon vielä, niin meidät piru perii.» »Onko sillä kaksi, vai neljä jalkaa?» kysyttiin taasen. »Sitäkään en tullut siinä kiireessä katsoneeksi», vakuutti taasen Liispetta, »mutta häntä sillä on. Jalkoja en ihmeeksikään muista.» Nyt tultiin vahteja tsajulle kutsumaan. Kelon Paavo ja Turilan Mari tulivat vahtiin.
Juttelussa olisi kaikki selvinnyt ja hänen olisi helppo ollut saada kannatusta uudelle mielialalleen. Yksin hänen sitävastoin oli jotenkin ikävä istua. Hän koetti kurkistella ulos asemilla ja kävi jokaisessa vaunussa, mutta ei ihmeeksikään ollut ketään.
Niin no, tietysti aamupäivät koulussa, ne olivat enemmän kuin säännöllisiä, ne olivat yksitoikkoisia. Mutta illatkin. Tuossa päivällisen syötyään hän puki vanhan nukkavierun palttoonsa ylleen ja katseli silloin aina melkein hämmästyneenä sitä yhtä napin kohtaa, johon ei ihmeeksikään itsekseen ilmestynyt nappia, mutta pysyipä tuo reuhka päällä niine nappeineenkin.