United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
En siis pelosta, toivoakseni te, herra everstiluutnantti olette täydellisesti siitä vakuutettu, vaan välttääkseni kaikenlaisia ikäviä selkkauksia, tarjoon minä, samalla vakuuttaen teille meidän täydellistä kunnioitustamme, julkisesti kaikkien kumppanieni nimessä kättäni sovintoon!"
Erotti varhain sun jo tuoni meistä, Vei kesken viljan korjuun aljetun Ei sentään silmä tummu kyyneleistä, Kun jalon toimintasi muistaa sun. Ei itkemist' oo sankarmuistojamme, Ne meitä työhön aina kehoittaa Ja työllä parhain kunnioitustamme Myös voimme Castrenille osoittaa. HER
"Koko Parisissa ei ole enään yhtään kukkia," huusi maa-herra Maubauge; "minä olen ostanut ne kaikki, tervehtiäkseni niillä jumalatartamme aina näytöksien välissä, jolloin me pakoitamme häntä kuulemaan hartaita huutojamme, tulemaan esille ja ottamaan vastaan meidän kunnioitustamme."
Ota hän sun kullaksesi, jalo miesi, Mutta maalaa tuohon seinään yksi kuva, Kesä-illan kukkasniitulle sä maalaa Eräs impi aatoksissaan, jonka muoto, Juhlallinen, kunnioitustamme vaatii, Mutta jonka silmän lempee riutumus Lausuu, että viimein toki perintömme Onpi ilon ilta rauhan satamassa.
Eikä hänen suuruutensa runoilijana ja kirjailijana yleensäkään tietysti vedä vertoja maamme runoilijaruhtinaille ja kirjallisuuden sankareille, sellaisille kuin Runeberg'ille, Topelius'elle ja Aleksis Kivelle. Mutta suuruutta hänessäkin oli, ja suuria sai hänenkin isänmaallinen kirjallinen toimintansa aikaan, mitkä ehdottomasti vaativat meidän syvintä kunnioitustamme ja ihmettelevää ihailuamme.
Sentähden olemme, nöyrää kuuliaisuuttamme ja kunnioitustamme teidän jaloutenne käskyille muuten osoittaen, tulleet tänne alamaisuudessa rukoilemaan vangittujen toveriemme vapauttamista, että me kaikki, niin pian kuin mahdollista on, voisimme sotaan lähteä ja että kuninkaallisen majesteetin tahto siten, mitä meihin tulee, pian täytettäisiin,
Cortezin eteen vietynä lausui ylevämielinen nuori keisari, joka niin täydelleen ansaitsee kunnioitustamme, jonka surullinen kohtalo liikuttaa totisestikin yhtä hyvin kuin minkä keksityn murhenäytelmän sankari hyvänsä, lausui: Minä olen tehnyt mitä kuninkaan tuli. Olen viimeiseen asti puolustanut valtakuntaani ja kansaani. Nyt ei minulla enää ole muuta kuin kuoleminen.
Eroitti varhain sun jo tuoni meistä, Vei kesken viljan korjuun aljetun Ei sentään silmä tummu kyyneleistä, Kun jalon toimintasi muistaa sun. Ei itkemist' oo sankarmuistojamme, Ne meitä työhön aina kehoittaa Ja työllä parhain kunnioitustamme Myös voimme Castrénille osoittaa.
Ja se viljelys oli jos kohta ei erittäin korkeakaan mitä merkillisin maailmassa ja ansaitsee meidän erinomaista kunnioitustamme juuri sen tähden, että se, niin sanoaksemme, oli itänyt ja orastanut omasta voimastaan omalla pellollansa. Se ei koskaan ollut niin missäkään yhteydessä vierasten viljelysmuotojen kanssa, vaan kehittyi aivan itsenäisesti siksi, mitä siitä viimein tuli.
Häntä ilahutti, kun mitä sydämellisimmällä tavalla sanoin, että tohtori ansaitsi meidän parasta ja korkeinta kunnioitustamme. "Ja hänen ihana vaimonsa on tähti", lausui Mr. Dick. "Loistava tähti. Minä olen nähnyt hänen loistavan, Sir. Mutta", siirtäen tuoliansa likemmäksi ja laskien toista kättänsä polvelleni "pilviä, Sir pilviä".