United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
»jos te Isän maalle, itse onnela elossa, mielitte onneksi olla, perustatte puheen parren, kielen kalliin kaunistatte walistukseks' Walda-kunnan, kulkekai siis kunniaanne järjen kautta korkealle, kielellänsä kukin kansa walistuksen wirittääpi, wasta walistus wirinnyt lämmittääpi rinda-luumme, niin kuin päiwä puolellansa luonnon kaiken lämmittääpi.» Kun te, runolaiset, valistuksen viritätte, niin
HEIKKI. Huoli siitä, kuulithan että hänellä on satatuhatta. VALTER. Tuolla toisella on yhtä paljon. Miksi et pidä itseäsi esillä? HEIKKI. Juuri nyt lähdenkin valloitusretkelie. TOINI. En tiedä onko sopivaa, että näin nuori tyttö kävelee kahdenkesken nuoren herran kanssa? HEIKKI. Olkaa huoletta, neiti, minä henkeen ja vereen asti tulen puolustamaan teidän kunniaanne, jos niin vaaditaan.
Jos loukkasin teidän kunniaanne, niin pyydän nöyrimmästi anteeksi!« «Kuka te olette?« huusi kreivi semmoisella äänellä, joka vaikutti, että kamarissa olevat kokoontuivat riitaisten ympärille. «Se, minkä näette«, vastasi Johannes. Yhä enemmän suuttuneena astui kreivi pari askelta likemmäksi riitaveljeään. «Ja minkä näen minä? Kehtaatteko sen ihmisten kuullen sanoa?»
Minä olen julmasti loukannut teidän tyttärenne ja teidän kunniaanne, saatatteko kaikki nuot antaa minulle anteeksi?" puheli Kirri katuvaisesti ja sovinnollisesti. "Kun teissä kerran on rehellinen katumus saanut vallan, niin minä voin sydämestäni anteeksi antaa ja kaikki unhottaa", sanoi Kolkki.
Hän kiitti teitä kaikista niistä hyvistä töistä, joita olitte hänelle tehnyt lapsuudesta pitäin, ja rukoili Jumalaa suojelemaan teidän kunniaanne ja elämäänne. Hän lähettää teille rakkaan tervehdyksen. Kuningatar, tässä tuomme sinulle hänen kielensä." "Murhaajat!", huudahti Isolde, "antakaa minulle takaisin Brangien, minun rakas palvelijattareni! Ettekö siis tienneet, että hän oli ainoa ystäväni?
»Kun Herra paneekin niin paljon yhden ihmisen kannettavaksi, ett'ei enää tiedä mitään neuvoa. Köyhä ja kurja olen minä aina ollut ja vielä ottavat viimeisen kunniankin minulta.» »Jos annatte lehmän takaisin, niin eihän kukaan koske teidän kunniaanne», sanoi nyt emäntäkin, alkaen jo huomata Iikan viattomaksi.
"Olkoon niin kuin sanotte. Mutta jos he suostuvat?" "Silloin te puhutte minulle siitä ennenkuin menette Lilyn puheille, sillä silloin tulee toinen kysymys: Suostuuko hänen holhojansa siihen? ja ja ." "Ja mitä?" "Se on yhdentekevä. Minä luotan teidän kunniaanne tässä asiassa, niinkuin kaikessa muussakin. Hyvästi." Hän lähti nopein askelin takaisin, jupisten itsekseen: "Mutta he eivät suostu.
Minä sanon lempeisin, rakastettaviin kasvoihinne, ettei teidän velvollisuutenne laupeuden sisarena, eikä tunnollisuutenne, jolla lujasti pysytte antamassanne sanassa, voineet voittaa naisellista ylpeyttänne, solvaistua kunniaanne ei, vaan sama vastustamaton voima, joka minut auttamattomasti ajoi teidän luoksenne ja oikein kahlehti minut teihin me kuulumme ijankaikkisesti toisillemme.
Silloin nuo pelkurit rupesivat vapisemaan; he olivat jo näkevinään edessään Tristanin ja oman ruumiinsa hänen miekkansa kärjessä. "Sire, me annoimme teille vain alamaisen neuvomme omaa kunniaanne silmällä pitäen, niinkuin uskollisten vasallien tulee; mutta tästä lähin pidämme suumme kiinni. Unohtakaa siis suuttumuksenne, ja ottakaa meidät jälleen suosioonne!"
"Kun eivät olisi teidän kunniaanne petkuttaneet", sanoi Matti ja viekkaasti silmäili metsäherraa, "niin voisihan metsänvahdin käskeä merkitsemään puita tarpeen mukaan ja ehkäpä siitä ei kellekään katumista perästäpäin tulisi." "Jaha ei se ole oikein mutta yksi kaikki; te näyttätte niin rehelliseltä silmistänne."