United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pöndinen sai seurakunnan, ja hyvin hän sitä hoitikin: Satatuhatta rahaa, 60 lehmää, 10 hevosta, kaksi saarnakirjaa, piipun ja lesken hän oli edeltäjältänsä perinyt, mutta jätti jälkeläisellensä kaksisataatuhatta rahaa, 120 lehmää, 20 hevosta, kaksi piippua ja yhden saarnakirjan.
Mathieu, joka uskonnollisella hartaudella kunnioitti hedelmällisyyttä oli ja jäi vakuutetuksi siitä, että kansa, joka ei enään luota elämään, on sairas. Ja kuitenkin epäili hän väliin suurilukuisten perheitten hyötyä taloudelliselta ja valtiolliselta kannalta katsottuna, hän ajatteli, eikö kymmenentuhatta onnellista tuota enemmän kuin satatuhatta onnetonta maallensa kunniaa ja iloa.
Viime kesänä siitä tarjottiin satatuhatta ja nyt kuukausi takaperin neljäsataa tuhatta ja uskon, että jos olisimme määränneet puoli miljoonaa, niin kaupat olisi tullut, koskapa tämän Väinön koti on manttaalilleen vain vähän isompi kuin meidän ja siitä on jo tarjottu puoli miljoonaa. Mutta Väinön isä ei paremmin kuin minunkaan isäni ole päätäänkaän kallistanut maan myyntiin.
Sillä hänen sukulaisellaan ja ylipäälliköllään, Argylen markiisilla, oli tapana kehua tahtovansa ennemmin menettää satatuhatta kruunukolikkoa kuin että joku ihminen saisi tiedon niistä vuoripoluista, joita myöten vihollisen sotajoukko saattaisi päästä hänen alueelleen.
Kerrottiin, että satatuhatta orjaa lakkaamatta, aina Spartacuksen ajoista asti, oli pysytellyt valmiina, odotellen otollista hetkeä, jolloin sopisi hyökätä sortajien ja kaupungin kimppuun. Nyt oli hetki tullut! Mahdollisesti kaupungissa siis tulipalon rinnalla raivosi sota ja teloitus. Ehkä pretorianit Caesarin käskystä olivat hyökänneet kaupunkiin surmaamaan ihmisiä.
Vallan! mitä se tähän kuuluu? Hän on rehellinen ihminen, paljoa parempi ja rehellisempi, kuin satatuhatta ... minä en tahtoisi sanoa niin pahasti ... hyi!! Se on hän, joka on neuvonut minut tänne. Se on helvetin valhe, olin sanomaisillani. Kyllä. Hän? Niin, todellakin. Ja kuka on hän? Luutnantti Berndtsson. Hm ... hm, vai niin. Sitten on se hän, joka on kirjoittanut veisun? Niin, niin olen.
Talo, missä asun, maksaa satatuhatta dollaria, ja saman verran maksavat huonekaluni, kirjani ja taidekokoelmani. Talo on herraskartano. Ei, se on palatsi, missä on kokonainen liuta palvelijoita. Minä en ole tähän asti tietänyt, mihin palatsit kelpaavat, mutta nyt minä tiedän senkin. Vein nuo kaksi katunaista palatsiini, ja he jäävät luokseni.
HEIKKI. Huoli siitä, kuulithan että hänellä on satatuhatta. VALTER. Tuolla toisella on yhtä paljon. Miksi et pidä itseäsi esillä? HEIKKI. Juuri nyt lähdenkin valloitusretkelie. TOINI. En tiedä onko sopivaa, että näin nuori tyttö kävelee kahdenkesken nuoren herran kanssa? HEIKKI. Olkaa huoletta, neiti, minä henkeen ja vereen asti tulen puolustamaan teidän kunniaanne, jos niin vaaditaan.
Minkä verran puheissa on totta, ei kukaan voi varmuudella sanoa, mutta paljaita juoksujuttuja ei ne ole, sillä tukkukauppias on kuin tulen sisässä, ei ole nukkunutkaan moneen yöhön. Satatuhatta pitäisikin olla kysymyksessä. Kahvilasti ja kaksi tuhatta markkaa pöllähti Topiaan päähän. Mutta olisiko rikas ja hieno herra peijata kehdannut lähimmältään? Eihän nyt kuitenkaan.
Todellakin tämän Runströmin yhtiön asiamies tinki tätäkin tilan kauppaa ja myötään hoki: 'Soita on paljon, soita on paljon', ja sai jo minut helpottamaan kahdeksaankymmeneen tuhanteen. Mutta sitten se yhtiön päämies kuitenkin maksoi satatuhatta ja noitten Leppimäkien kaupanpäällisiksi kaksikymmentätuhatta. Ei se vielä merkitse sitä, että tavarastanne olisitte saaneet oikean hinnan.