United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan ei piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen, Löytänyt lumen sisältä Pyhän miehen peukaloa, Sormea ison isännän Kultasormuksen keralla, Ennen kuin kesäsyännä, Kun oli kevät ihana Jäät jo järvistä sulannut, Sekin sitten löyettihin Pienen jäänpalasen päältä Kultasormuksen keralla.
Kaulaansa kiertää hän Kallelta saamansa pihkahelmet ja sormeensa sovittaa kultasormuksen, sillä hän on Kallen salainen kihlattu, on ollut jo helluntaipyhistä saakka. Istuu sitten aitan kynnykselle, leuka käteen nojaten, ja katselee, katselee metsän laitaan kesantopellon poikki, ja sitten ahotietä pitkin.
Hänen unelmoivat ajatuksensa kävivät tähän suuntaan: "Se mies, joka minulle nyt sirolla kohteliaisuudella on antanut tämän kultasormuksen, ei varmaankaan ole sama, joka kerran vihastuneena hylkäsi minut spitaalisille; ei, nyt hän on taas tuo jalomielinen, sääliväinen herra, joka otti minut hellään suojelukseensa sinä päivänä, jona outona saavuin hänen maahansa. Kuinka hän Tristania rakasti!
Draken otsa kirkastui hänen katsellessaan tytön kasvoja; hän vetäsi hansikkaan vasemmasta kädestään, otti sormestaan kultasormuksen ja lausui Inkerille: Saako tyttärenne vastaanottaa tämän ystävänlahjan merkiksi siitä, että menneet surulliset tapaukset ovat sovitettavissa? Mitä se teitä vahingoittaa, ettei sydämeni voi unhottaa pojan hukkaa?
Maria katseli Marttiin päin ja vastasi varmuudella: Ettekö tiedä, että me seuraamme toisiamme joko elämään tai kuolemaan? Ja sitten riensi hän Marttia kohden. Martti ojensi hänelle kätensä, ja kun Maria siihen tarttui, laski hän siihen kultasormuksen. Saanko minä tämän, kysyi Maria punastuen. Saat, jos en enään palaa, olet sittenkin ainiaaksi omani.
Minä lähetin Erik Lind'in Tukholmaan ja annoin hänelle matkaa varten 2 dukaatin kultasormuksen ja 4 taalaria vaskirahaa. Syyskuun 13 p. täytyi minun olla Hankalla, koska venäläisiä laivoja ja veneitä kulki edestakaisin koko päivän. Sitten palasin Fingerroos'in luo ja sain asettaa leilit arendatorille ja venäläisille, jotka hänen kanssansa keiliä heittivät.
Kun sitten vihdoin hänen kätensä päästettiin, ja hän veti sen takaisin, huomasi hän pikkusormessaan pienen kultasormuksen, jota koristi kallisarvoinen jalokivi. Sen jälkeen hän kuuli rannalta lehtien kahinaa ja askeleita. Kumartuneena veneessään hän tähysti siihen suuntaan, mistä äänet kuuluivat. Mutta mitä hän näki?
Marttiini ja hänen perheensä luulivat tytön karanneen, varastettu kalu mukanaan, ja lähettivät palvelijansa häntä hakemaan. Palvelija ei hakenutkaan, kun toivoi vain Niinin pääsevän karkuun; hänenkin tuli sääli tyttö rukkaa. Tultuansa maantietä pitkin Tuomelaan hän meni väentupaan ja kertoi siellä, että Niini oli karannut, kun häntä oli syytetty kultasormuksen varastamisesta.
Piikkipensaiden varjostamassa rotkossa, jota he pitivät turvapaikkanaan, Isolde Vaaleahius odotteli Tristanin paluuta. Kuun valossa näki hän sormessaan kiiltelevän kultasormuksen, jonka Mark oli siihen painanut.
Kaulaansa kiertää hän Kallelta saamansa pihkahelmet ja sormehensa sovittaa kultasormuksen, sillä hän on Kallen kihlattu, on ollut jo Helluntainpyhistä saakka. Istuutuu sitten tuo somaksi suoriutunut tyttö aitan kynnykselle, leuka kätehen nojaten, ja katselee, katselee tuonne metsän laitaan kesantopellon poikki, ja sitten ahotietä pitkin.