United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kerran kertoi Amrei riemulla veljelleen, tietävänsä, missä heidän entinen käki-kellonsa oli, sen oli Sysi-Matti ostanut; ja vielä illalla seisoivat lapset talon edustalla odotellen, kunnes kellon käki rupesi kukkumaan; silloin he naurahtelivat toisilleen.
Hänen runolliseen, kaikkea kauneutta ihailevaan luonteesensa on jo aivan runoelman alusta tullut viitatuksi. Muistakaamme, kuinka hän kaskea kaataissansa jätti yhden koivahaisen seisomaan lintujen lepäämäpuuksi, ja kuinka runollisilla sanoilla hän kutsui käkösen sinne kukkumaan. Nyt on hänen runolahjansa kehittynyt täydelliseksi taiteeksi.
Ainoastaan silloin tällöin avautui joku ovi, narahti puutarhan portti, ammahti lehmä tai ynähti vasikka, kuului soutua järvellä tai askeleita puutarhan hiekassa. Sillä välin saattoi olla niin äänetöntä, niin liikkumatonta ja kuollutta, että arka sorsa uskalsi uittaa poikueensa venerantaan ja käki lentää kukkumaan puutarhan aidan seipääseen. Talon nimi oli Tyynelä.
Aitan seinästä se menee tallin seinään, siitä lahoon koivuun puutarhassa ja kumauttelee sitä. Sitten se lentää virran yli ja huutaa mennessään, ja sen huuto kuuluu vielä kauan. Se tulee silloin, kun pihalla ei ole muita kuin minä. Minä kuvittelen, että se tullessaan ja mennessään viheltelee vain minulle. Kerran käki tulee kukkumaan ihan pihakoivuun eikä silloinkaan ole muita kuin minä.
Kun päivän suukko sattui, niin linnut havautui, Ja laakson liljan kuori ilosta avautui, Ja lauloi linnut sitten, Ja tuoksu kukkaisitten Hajausi maisemaan. Sai käkö kultarinta jo myöskin kukkumaan, Se lemmestänsä lauloi ja kukkui kullastaan Ja kuului kellot karjan, Ja paimen loilusarjan Myös laski torvestaan.
Minä näen, kuinka sen kurkku pulpahtelee ja pyrstö liikahtelee joka kerta, kun se kukahtaa. Sanovat tietävän kuolemaa, kun käki tulee pihaan kukkumaan. Minulle on kuolema sitä, että lapsi pääsee taivaaseen. Minun oli mieluista ajatella, että se tulee ottamaan minua. Mutta ei kauankaan sen jälkeen syntyi minulle pikku sisar.
Kai luovaa hän kuin laiva, kallistuu, mut "kukkuu kukkuu" senkin simasuu. Ja vaimo, vähitellen leppyy hän ja tuntee sydämensä heltyvän. Mut vielä, kuinkas muuten, ärisee ja kukkujalle todet tulkitsee: "Ne kukkuvathan muutkin toisinaan saa viina viisahankin kukkumaan. Sa kukut yötä päivää, kelvoton. Kuin käki, päissään sananparsi on."
Heidän haastelustaan hän kuuli, että he asuinpaikkaa etsivät, itselleen kaskimaita katselivat, vaikkeivät vielä tienneetkään, tähänkö jäisivät vaiko tästä kauemmaksi kulkisivat. Silloin loihti koivun Haltia kaikki lintunsa puitten latvoihin, kutsui kukkumaan kaikki käkensä, ja hymyyn menivät totisten miesten huulet sitä kuunnellessa.
Ja yksi oli väijyvä vihollinen ja paha haltija, josta sanoi kaiken pahan tänä vuonna tulevan: »Ristin-Kiesus, papin peikko, sitä vastaan kun varainnet, et muita vaaroja varanne». Mutta jo rusottaa kevätaamu ihana. Yön lyhyen ovat laulurastaat uhrivaaran viidakoissa vihellelleet, aamun koittaessa yltyvät kaikki Mielikin käköset koivujen latvoissa kukkumaan.
Paksut hanget olivat vielä maassa, kun jo ukkonen piti pahaa pauketta. Käki lensi tiheimpään kylään ja sitä ei pidetty ensinkään suotuisana vieraana. Selvästi huomasi, etteivät tytöt ja pojat pyytäneet tuota armasta käkeä kukkumaan naimavuosiaan, eikäpä vanhemmat ihmisetkään pyrkineet tietämään, montako vuotta heillä vielä on elettävissä.