United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isä oli ottanut peilin, tarkasteli suutansa kita auki, koristi sitte kurkkuansa kolme toinen toistaan kovempaa kertaa, kävi sylkäsemässä ja kielsi sitten: "Se on niin siivoton ukko, koko se Ikonen." Minä hermostuin siitä ja äsähdin: "Mitä te, isä, tuolla tavalla ihmisistä puhutte!" "Tuo kurkku pakana, kun ei selviä!" koristeli isä taas.
Silmänräpäyksessä oli tohtori pukeutunut ja riensi lapsen luo; joka makasi vuoteellaan posket kuumeen punaisina ja kovain yskänkohtauksien aikana kuului kurkusta omituinen hinkuva ääni: Mitähän se mahtaa olla, se kuulustaa niin kauhealta? Valtioneuvoksen pieni poika, jota minä hoidin Margya ennen, kuoli kuristustautiin, ja hänellä myös vinkui kurkku tuolla tavoin sanoi Tilda vavisten.
Hammasta purren hän sitä ajatteli, ja koetti vielä viime hetkestä imeä niin paljo nautintoa kuin suinkin saada voi. Hänellä oli komentoääni kimakka, vähä akkamaiselta soiva, vaan se kesti kauan, ennenkuin laskeutui. Mutta vihdoin viimeinkin kuulosti kurkku käyvän karheaksi, ja hän lausui kauan odotetun: "Voina!" Siinä hikeä pyyhkiessä joku sanoi pian kuin huokasemalla: "Hyvällepä tuo jo onkin."
Viina vahvistaa ruumista, sana antaa sielulle ravintoa. Kipuna. No, ei suinkaan Roponen ole viinan ja sanan vaikutuksesta meitä juttelemaan kutsunut. Kyllä kai sinulla on tärkeämpääkin. Mitä kuuluu Pietariin? Roponen. Hyvää kuuluu, hyvää kuuluu! Mari. Tässä on. Roponen. Ensin on kurkku kasteltava, Sitten vasta haasteltava. Susi. No, niin justiin! Roponen. No, otappas sitten! Huttunen.
ESKO. Katsos näitä poskia sitten; sillä sinä mahdat tietää, Mikko, tämä kurkku ei ole viinan tippaa vielä tuntenut, minua ei ole krouvissa nähty eikä yö-kyöpelinä kävelevän ja luhtien ovia kolkuttavan, niinkuin moni muu, mutta ne kuuluvatkin siihen laumaan, jonka täytyy viimein seisoa vasemmalla puolella, ne kuuluvat vuohi-pukkien laumaan. TOPIAS. Totta, Esko, totta! Minä takaan sen.
Tuon tuostakin hän katseli Saaran sormia ja käsivartta myöten hänen vahvoja olkapäitänsä, katseli tuota hentoa valkoista ihoa korvien takana ja leu'an alla, jossa kurkku hieman liikkui hänen laulaessaan.
Rouva Lange jaksoi harvoin itse mennä kirkkoon, mutta hänen miehensä meni säännöllisesti "kahdentoista" jumalanpalvelukseen, ja tavallisesti oli joku nuorista hänen mukanaan. Muut istuivat Roosa tädin luona, jolloin Helka tai Meeri luki ääneensä saarnan; Helka varsinkin oli tottunut olemaan ääneen-lukiana, sillä niin pitkälle kuin hän muisti, oli äidillä aina ollut arka kurkku.
Jumala sinut korpeen tappakoon! Tuo velho Mirjamista muistuttaisi Taas Saalu tuoss' on. SAALU. Tässä vartioin. Mun harmaa pääni heitä suojelkoon. Mik' on tuo melu, julma karjuna? He vyöryvät kuin myrsky vimmatusti Ja vainon henkeä vaan puskuvat, Kuin Siinain kurkku ruhkaa puhkuaa. Näenkö? tuolla! Koston jumala! On Pinhos siellä! Herra varjele Mun huonettani, suojaa lapsiani. Seis, Pinhos!
Nämät ajat, jalo veli, Jumala paratkoon, ovat semmoisia, että monen miehen kurkku, kun hän maata panee, saattaa olla niin terve ja eheä kuin paraskin viinaratti, mutta ennen aamua se voi olla poikki ja irvellään niinkuin auki leikattu osteri.» Kreivi Menteith kiitti hartaasti. »Juuri näin», sanoi hän, »olisin itsekin tahtonut saada laitetuksi.
Molemmat silloin, niin metsän kontio kuin mies, löyttiin kuolleina, toinen toisensa rinnalla maaten verisellä tanterella. Pahoin oli mies haavoitettu, mutta pedonkin sekä kurkku että kylki nähtiin puukon viiltämänä ja hänen rintansa kiväärin tuiman luodin lävistämänä. Niin lopetti päivänsä roteva mies, joka oli kaatanut enemmän kuin viisikymmentä karhua.