United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin käski hän, ma kaulahansa tartuin; hän otti vaarin ajan, paikan suhteet ja koska siivet kyllin aukenivat, hän kiipes kiinni kylkiin karvaisihin ja mätäs mättäält' alas astui sitten, jääjärkälein ja karvankasvun väliin. Kun kohdall' oltiin lanteen laajan, juuri paikassa, josta reisi kaartuu, Opas nyt vaivoin, ahdistuksin päänsä käänsi
Kun viime hetkeen katumuksen jätin, sen ulkopuolla kiertää täytyy Päivän niin monta kertaa kuin ol' ikävuotein, mua ellei ennen sitä auta rukous sydämen armoitetun. Muita Taivas kun kuule ei, muut eivät hyödyks mulle.» Jo edelläni Runoniekka kiipes ja sanoi: »Tule, ehtinyt on Päivä jo korkeimmalle kohdalleen, ja tumma yön jalka astuu jo Marokkon rantaa.» Viides laulu
Kuin käski hän, ma kaulahansa tartuin; hän otti vaarin ajan, paikan suhteet ja koska siivet kyllin aukenivat, hän kiipes kiinni kylkiin karvaisihin ja mätäs mättäält' alas astui sitten, jääjärkälein ja karvankasvun väliin. Kun kohdall' oltiin lanteen laajan, juuri paikassa, josta reisi kaartuu, Opas nyt vaivoin, ahdistuksin päänsä käänsi
André, joka lahjoitti englannikolle koko jakamattoman huomionsa, jätti kreivi Vasilin toimeksi, saada Olga oikeen hyvin asetetuksi ja pakatuksi pulkkaansa. Tuo nuori venakko pusers itkua, joka kiipes ylös hänen kurkkuunsa, ja näytti yksinomaisesti miettivän vaan taidekäsitettä, mitenkä poroa ainoastaan yhdell' ainoall' ohjaksell' ohjataan.
Kun viime hetkeen katumuksen jätin, sen ulkopuolla kiertää täytyy Päivän niin monta kertaa kuin ol' ikävuotein, mua ellei ennen sitä auta rukous sydämen armoitetun. Muita Taivas kun kuule ei, muut eivät hyödyks mulle.» Jo edelläni Runoniekka kiipes ja sanoi: »Tule, ehtinyt on Päivä jo korkeimmalle kohdalleen, ja tumma yön jalka astuu jo Marokkon rantaa.» Viides laulu
MERCUTIO. Pujahti varmaan kotiin nukkumaan. BENVOLIO. Hän tänne juoksi, yli muurin tuosta Hän kiipes. Huuda, veikko hyvä. MERCUTIO. Kyllä, Manaankin vielä! Romeo! sa houru, Himojen syötti, houkka, lemmen-narri! Huokauksen hahmoss' ilmesty, ja sano Vain yksi riimi, niin ma tyydyn; huuda Vain: ah! ja voi! ja soinna: lempi, hempi.
Ja poika tornihin kiipes jo, Näk' kylät, kaupungit silloin, Tuoll' liikkui viljava vainio, Kuin tuuli hengitti milloin. Hän pyrki auringon uljaan luo, Mut halki taivahan kulki tuo Ja laski pilvehen illoin. Nous vuoren korkean huipullen, Siell' lunta, talvea kyllä, Ja kesän pilvi se kultainen Virvoitti maan hymyilyllä. Tult' iski pauhaten ukkonen, Täristi jalkoja poikasen, Vaan aurinko pysyi yllä.