United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
FERDINAND. O, että minä olisin vaimo! Että mulle voitaisiin sanoa: Mikä liikuttaa, mikä surettaa sinua? Mainitse mulle joku suurempi, joku summattomampi onnettomuus, suo minun olla jonkun kauheamman tapauksen todistajana, niin tahdon sinua kiittää, tahdon sanoa: ei tuo ole mitään. EGMONT. Sinä hämmennyt! Missä sinult' on ajatuksen ponsi?
Niin totta kuin elät, tiedän aivan varmasti, että se maanjäristys, joka äskettäin horjutti tätä kaupunkia perustuksia myöden, oli vain vielä kauheamman onnettomuuden ennustaja. Pompeijin muurit on rakennettu kuoleman kentille ja unettoman manalan virroille. Kuule varotustani ja pakene!» »Kiitän sinua huolenpidostasi, velho. Tuolla pöydällä on kultainen maljakko, ota se, se on sinun.
Itsensäpuolustamisvaisto pakotti hänet liittymään yhteen toveriensa kanssa. Sen ajan historia osottaa, että tyytymättömyys pääomain kasaantumista vastaan oli pelottava. Luultiin, että yhteiskunta joutuisi siten kauheamman hirmuvallan alaiseksi, kuin koskaan ennen.
Me olemme luulleet, että te ja rakas lapsenne jo kauan sitten olisitte saaneet paljoa kauheamman lopun kuin mikä meidän piti teille aiheuttaa». Genoveeva käski heidän nousta, ojensi heille lempeästi kätensä kantotuolistaan ja sanoi: »Minun on lähinnä Jumalaa kiittäminen omastani ja lapseni hengestä teitä, hyvät miehet.
Useat meistä näimme paitsi sitä vielä suuremmalla liikutuksella kärsijän, joka näinä viime kymmenenä kuukautena oli Wartburgin yksinäisyydessä seisonut vielä kauheamman vihollisen edessä, kuin paavin taikka keisarin; ja joka sillä välin, kuin hänen oma sydämensä ja lihansa usein melkein nääntyivät taistelossa, ei ollut koskaan tauonnut urhoollisesti ja voittoisasti taistelua jatkamasta meidän, hänen laumansa puolesta; joka lähetti mestarillisia vastauksia Parisin yliopistolle; joka yhdellä ainoalla jalolla nuhteella väänsi valheellisen anekaupan Mainzin arkkipiispan vapisevasta kädestä, joka kirjoitti lakkaamattomia lohdutuksen tai isällisen neuvon kirjeitä Kristuksen vähäiselle joukolle Wittenbergiin, ja kaikkien näitten ohessa valmisteli sitä Jumalan Sanan Käännöstä, josta meidän maamme toivoo niin paljon.
Paina nuoreen mieleesi tämä kauhea näky, paina se niin syvälle, ettei mikään ilo, mikään suru, ei taivas eikä helvetti voi sitä sielustasi häivyttää!... Niin kasvaa tämä muisto joka vuosi, joka hetki, kunnes se viimein tulee niin suureksi, ettei se enää mahdu maan ja taivaan väliin ... ja tämä kamala muistohirviö synnyttää toisen kauheamman, jonka hengityksestä ruoho ja kukkaset lakastuvat, aurinko ja tähdet pimenevät, maa ja taivas kuolee!... Tämän veren ja yön lapsen ristin minä Kostoksi!
Mutta päätös oli keskikannella kerta tehty ja nyt oli kysymyksenä se, kummalla valta oli, hallitsijattarellako vai kapteenilla. Siinä oli kunnia kysymyksessä kahdelta puolen, ja kohta otettiin kovalle. Tuuli lietsoi uutta pelkoa hätääntyneisiin, repi raekuuronkin pari kertaa alas pilvistä ja teki siten myrskyn ja luonnon vielä kauheamman näköisiksi.
Mutta sitä ennen täytyy meidän Yhä kestää, vaikka kappaleiksi, Tuhansiksi sirusiksi särkyy Moni ilon-jänne povessamme, Moni surun syvä haava kuortuu, Revetäkseen kerran kipeämmin, Tuskan polttavalla voitehella Parannettavaksi; aika julma Painaa vainen päälle taikinansa, Unhotuksen jyväsistä tehdyn, Mikä unijuoman kaltaisena Tosin ensin lievittääpi tuskan Mutta taasen ilmipuhjenneena Syytää kahta mointa kauheamman Kivun läpi ydinten ja luitten.