United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Emännän silmäkuopassa välähti veitikka: Meidän Marttikin. Kakaroita! Hän rupesi iloisesti nauramaan. Kakaroita, kakaroita! Vai pidät sinä ne meidän arvoisina. Mutta eipä Marttikaan, jumalan kiitos, saa äänestää vielä moneen vuoteen. Mutta sitä maalaisliittoa se äänestää kun ijän täyttää. Mies loi vaimoonsa pitkän epäluuloisen katseen: Taidat sinäkin? Kuka tietää!
»Pieniäkö? »Niin. Lapsia.» »Mitäpä noilla tekee siinä köyhissä oloissa. Syövät vain ja huutavat ja kuluttavat vaatteita», sanoi Maija Liisa. Myönsi Anna Liisakin: »Niinhän ne tekevät. Oli se toki onni, että se Ihalainen meni lapsettomana. Kun niitä kakaroita olisi vielä tähän jäänyt, niin mihinkähän hiileen sitä olisi silloin puhaltanut!»
»Kyyllä, kyllä Jumala Tupusta aina huolen pitää, aina Tuppu on puhtaan leivän syönyt, aina jo. Ei Tupulla ole akkaa eikä kakaroita, kyllä yksinäinen aina elää. Mutta mitä varten sinäkin, Maijan Sameli, otit akan, kun sinä olet niin heikkopuinen työmies?» Hän puhui tämän eräälle nuorelle miehelle, joka seisoi nojallaan aitaa vasten.
Tämä petos vimmastutti Käkriäistä. Muttiselle ei hän tosin mahtanut mitään, kun ei tuhmuudessaan ollut vaatinut kirjoja, että tämä tila... Mutta kyllä hän osasi muut temppunsa... Näyttää hänen kukilleen ja muulle törylleen. Vaatiikin häneltä, herra, joutavia... Ilkeää, rikas mies ... helpolla rahaa saanut, kirjan kaupalla ... imee kuin iiliäinen. Vaikka on iso maha. Eikä ole kakaroita.
"Minä maksan kartanosta korkean arennin, ja minun täytyy niinmuodoin koettaa hyötyä siitä niin paljon kuin mahdollista. Ilman sitä ei se ole tavallista että muonamies missään koko Ruotsissa saa sitä enemmän. En minä voi siihen mitään että olette toimittaneet koko joukon kakaroita vaivoiksenne." Tähän piti minun tytymän; ja nyt alkoi tulla tuska ja vaiva toisensa perään, joita en voi kertoa.
Tiesinhän minä sen!» «No», lausui hän sitten ääneen ja toruen sydämmellisesti pudisti ystäviensä käsiä, «huomaanpa teillä mielestänne olevan liian vähän omia kakaroita talossa, koska vielä haalitte tänne muidenkin. Kuinka monta aiotte vielä koota tänne? Tuleeko huomenna taas uusi? Ettekö tulleet toimeen ennen kuin saitte tyttöjä ummelleen puolitusinaa? Ja mitä tässä vielä tullee?
Täällä sinä kärsit ja saat selkääsi, ja sinulla on ämmä ja huoneen täysi ryysyisiä kakaroita, jotka parkuvat ja ulvovat kuin nälkähiset sudet, koska me linnassa elämme lystiä elämää ja saamme kaikkia mitä tarvitsemme." "Miks'et sitten siellä pysynyt?" sanoin minä. "Muute huvittaa," vastasi hän. "Kuin enemmän aikaa on ollut puurissa, on se lystiä että tulla vähäisen ilmoittelemaan.
»Kuinka sinä uskallat kakaroita noin suututtaa?» rupesivat taas miehet kiusaamaan. »Tappavat sun vielä, kun kolmiloukkoseen satut niiden kanssa.» Kaaperi ummisti tihruja silmiänsä. »Tappakoot», sanoi, »missäs minä silloin olisin?» »No se tuota nyt on asia, että sinäkin olet aina sillä paikalla.» Naureskelivat huuliinsa kuin hassut, »väkevää» miestä pilanansa pitivät.
Piru vieköön senkaltaiset persot, jotka ei häpee kakaroita laittaa ja lähettää ne pitäjälle. Jos hän olisi köyhä, niin en sanoisi mitään, mutta hän on rikkain talonpoika koko pitäjässä ja ylpiä kuin paha henki. Hänen pitäisi itse pitämän huolen sikiöstänsä, jos hän edes vähänkin tietää huutia. Kuinka vanha sinä olet, poika?"
Sinulla ei ollut kuin yksi lapsi ensimäisissä naimisissasikaan, mutta tuo Kolkin tyttö on vielä niin sikiävää sukuakin kuin russakat; hän saattaisi pian munia huoneemme täyteen; Kolkillakin on itsellään koko tusina kakaroita, kaikki elossa", puhui Katru innostuksissaan. "Mitäs Martti itse sanoo asiasta?" kysyi Susso. "Martti? Mikä itse hän on siihen asiaan?