United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tätä paitsi kerrotaan heidän olevan voimallisia ja miellyttäviä liikkeissään. Miehet kuuluvat ajelevan päälakensa ja kaivavan pieniä koristuksia huuliinsa; naiset maalaavat leukansa ja kaunistavat mielellään tukkansa helmillä ja sudennahkatilkuilla. Puku on turkiksista ja usein erivärisellä reunuksella koristettu; nuttu on paidan tapainen ja usein hunnulla varustettu.
Donnerin rouva arveli, ettei se taitanut olla niin epätodenmukaistakaan. "Minä esittelen siksi, että me kaksi teemme liiton ja koemme kaikin voimin saada ylioppilas ja Aurora neiti pariksi. Mitä teihin tulee, hyvä rouva Donner, en laisinkaan epäile, että te olette parastanne koettaneet ilmankin minun kehoitustani." Donnerin rouva puri taas huuliinsa.
»Kuinka sinä uskallat kakaroita noin suututtaa?» rupesivat taas miehet kiusaamaan. »Tappavat sun vielä, kun kolmiloukkoseen satut niiden kanssa.» Kaaperi ummisti tihruja silmiänsä. »Tappakoot», sanoi, »missäs minä silloin olisin?» »No se tuota nyt on asia, että sinäkin olet aina sillä paikalla.» Naureskelivat huuliinsa kuin hassut, »väkevää» miestä pilanansa pitivät.
Pohjolan mies pysähtyi tuokioksi ikäänkuin saadakseen ilmaa: Niin sanoi tirehtööri eräänä päivänä ja puri hampaansa ohuihin huuliinsa: Meidän täytyy panna Crangier koetteelle. Kuka on Crangier? kysyin minä. Hän on muuan oppilas, vastasi tirehtööri. Hän saa siis näytellä osan. Mutta miksi koetamme häntä sitte näin myöhään?
Jos ylioppilas nai hänet, niin ottaa hän hänet vaan rahain vuoksi, joten ei olisi laita, jos hän kihlaisi teidän tyttärenne." Donnerin rouva puri huuliinsa. "Sillä," jatkoi eukko parantaakseen sanojansa, "eihän Olina ole laisinkaan niin kaunis kuin teidän tyttärenne, ja jollei silmäni petä, on hän jo hyvällä alulla rakastua Aurora neiteen."
Häntä ei koskaan sanottu muuksi kuin lapseksi, ja hänen miehensä, joka oli monta vuotta vanhempi häntä, rupesi heti käyttämään samaa hyväilynimeä, joka niin hyvin näytti soveltuvan hänen pienen, hennon olemuksensa lapsellisuuteen, hänen pehmeään, säännöttömään muotoonsa, hänen lapsennenäänsä ja pyöreihin, sieviin huuliinsa.
Koko sieluni oli hän kahlinnut huuliinsa, mutta katsoa häneen en uskaltanut.» Ja kun Runeberg sanoo hänelle, että hän kerran haluaa puhua paljon hänen kanssaan, ja kysyy, minä päivänä hän olisi siihen valmis, säikähtää hän ja sanoo: »Sitä päivää en määrännyt. Määrätköön sen sattuma. Mutta nyt tulee kysymys: tuoko tämä keskustelu minulle hyvää vai pahaa?»
Silloin kumartui hän huoahtaen alas tytön puoleen ja suuteli häntä suulle. Regina voihkasi ääneen, puristui Boleslaviin kiinni ja puri hampaansa hänen huuliinsa. Sitten retkahti hän hervotonna takaperin ja kaatui selälleen, niin että takaraivo kolahti kovasti lattiaan. Aivan huumautuneena tuijotti Boleslav häneen maahan. Tyttö makasi kuin kuollut. Ainoastaan kohoileva rinta ahmi ilmaa.
Mene kellarista hakemaan pullo viiniä, Maria. Niin sillä he eivät milloinkaan sanoneet minua neiti Pederseniksi," selitti rouva. "Ei, ei milloinkaan," vakuutti Rasmussen naivisti. "Joko he sanoivat vaan Maria, tahi myöskin sanoivat he neitsyt." Ylioppilas puri huuliinsa ja Rasmussenin rouva ei ollut kuulevinaankaan tätä viimeistä huomautusta. "Kuinka äitisi tulee toimeen?" kysyi hän Ludvigilta.