United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mene kellarista hakemaan pullo viiniä, Maria. Niin sillä he eivät milloinkaan sanoneet minua neiti Pederseniksi," selitti rouva. "Ei, ei milloinkaan," vakuutti Rasmussen naivisti. "Joko he sanoivat vaan Maria, tahi myöskin sanoivat he neitsyt." Ylioppilas puri huuliinsa ja Rasmussenin rouva ei ollut kuulevinaankaan tätä viimeistä huomautusta. "Kuinka äitisi tulee toimeen?" kysyi hän Ludvigilta.
Nämä nyt olivat vain pari valasevaa huomautusta, ja ne saattavat olla hyödylliset, vaikka yleensä kaikki tuommoiset muistutukset ovat hyvin ikävät, kuten moni muukin hyödyllinen tässä maailmassa. Nyt alkaa itse kertomus, ja se on lyhyt ja yksinkertainen.
Harvoin puhutaan hyveestä, jonka itse omistaa; mutta sitä useammin siitä, joka itseltä puuttuu. Näetkös, Franziska? Nytpä teit erittäin hyvän huomautuksen. Tein? Onko siinäkin tekemistä, mikä noin vain juolahtaa mieleen? Ja tiedätkö, miksi oikeastaan pidän tuota huomautusta niin hyvänä? Se soveltuu monessa suhteessa minun Tellheimiini. Mitäpä te ette saisi soveltumaan häneen?
Katsokaa kuinka pieni mittari mittaelee Jussin hatun lieriä! virkkoi joku tytöistä. Jussi ei ollut kuulevinaan sitä huomautusta. Hän antoi pienen hyönteistoukan mittaella mielensä mukaan hatun äärtä. Jussi tahtoi näyttää, oliko kenelläkään syytä sanoa häntä herkkäuskoiseksi. Piika Liisa puuhaeli kahvia ruoka-ajalla valmiiksi, jotta ei väen tarvitsisi uudestaan kokoontua sitä juomaan.
Emäntä ei ollut moneen aikaan näinkään katkerata huomautusta tehnyt, ja nytkin se tapahtui enemmän lasten kohtaloa ja tulevaisuutta kuin omaa loukattua asemaa ajatellen. Auvisen huomiokyky oli alituisissa varomisissa kehittynyt niin tarkaksi, että hän vähimmistäkin viittauksista arvasi, mistä on kysymys.
Totta kyllä on, että eilen olin väsynyt. Hän katsahti Elliin uteliaalla kummastuksella, niinkuin ei olisi tuollaista huomautusta odottanut. Samassa tuli hänenkin mieleensä kuva entisiltä ajoilta, ja hän kysyi leikillisellä vivahduksella: Vieläkö te haaveksitte kauniina kesäiltoina niinkuin ennen?
Vanha Maija ripusti rievun kuivamaan ja aikoi mennä, kun samassa pieni kahdeksanvuotias tyttö tuli juosten ja tarttui hänen hameeseensa. »Menetkö aittaan, Maija? Minä tulen mukaan.» »Tule vain, sinnehän minä menen maitoa kuorimaan.» »Ja kissa menee pyttyjä nuolemaan», uskalsi poikanen tynnörillä huomauttaa silmäillen syrjin tyttöön, joka ei kumminkaan näkynyt huomautusta kuulevan.
Metsänvartijakin, joka melkein joka päivä kävi kartanossa herra Markus oli hänen ihastukseksensa antanut kaikki kirjastohuoneen aarteet hänen käytettäväksensä metsänvartijakin oli varuillansa, eikä milloinkaan päässyt häneltä huomautusta ajasta, jolloin hän huoneessansa oli hoitanut kovasti sairastunutta nuoruuden ystävää.
Siellä täytyi hellittämättä tehdä työtä varhain aamusta myöhään illalla, pyhät kuten arkipäivätkin, ja jos jäi kuinka vähä hyvänsä tekemättä määrätystä päivätyöstä, pidätettiin kokonaan jo muutenkin niukka ruoka ja usein vielä lisäksi ruoskittiin veriin asti. Jokaista viattomintakin, vastaan sanomiseen vivahtavaa huomautusta rangaistiin ankarimmasti.
Ne ovat oikein hienojen herrasväkien lapsia.» Heikki raapaisi korvallistaan. »Kyllä kai ne kuitenkin vastamäessä kävelevät. Ei ne hevoset muuten näin kuumalla jaksa!» Eevi ei tätä huomautusta kuullut. Hän oli par'aikaa toimittamassa helliä hyvästejä nukkeperheissä ja saatuaan tämän tehdyksi huomasi Maijan, joka tuli aitasta. Varmaan oli hänellä jotain hyvää muassaan.