United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Häntä näytään kohdellun pahoin», tunnustin. »Minä minä luulen, että todellakin hänen vertaan tippuu meidän räystäistämme.» »Tietysti», hän vastasi, »sillä jos Jacksonia ja hänen kaltaisiaan kohdeltaisiin armollisemmin, niin osingot eivät olisi niin suuria». »Minä en voi koskaan enää ihastua sieviin pukuihin», lisäsin.
Pilvestä kurkistelee joukko onnellisia lapsenkasvoja muutamat nojaten pulleita, pehmeitä poskiansa sieviin, lihaviin käsiinsä, ja kaikki katsoen ylös sydämellisellä luottamuksella Jumalan kalliisen äitiin. Minä arvaan, että pienet lapset taivaassa kuuluvat erittäin hänelle. Epäilemättä on siis varsin onnellista, kun saa nuorena kuolla.
Peggotty oli puettu, niinkuin tavallisesti, sieviin ja yksinkertaisiin murhevaatteisinsa; mutta Mr. Barkis komeili uudessa, sinisessä takissa, johon räätäli oli ottanut niin runsaan mitan, että hiansuut olisivat tehneet hansikkaan virkaa kylmimmässäkin ilmassa, samalla kuin kaulus oli niin korkea, että se lykkäsi hänen hiuksensa ylöspäin kiireesen asti.
Nuo kirjavat ryhmät, suuremmat ja pienemmät, jotka ovat asettuneet sieviin sikermiin varjostoihin puittenjuurille, ovat todellakin miellyttävän näköisiä. Kesäisiä pukuja, iloisia mieliä, punaisia poskia, nuoruutta, kauneutta ja lempeä, mitäpä sen viehättävämpää osaisi enää muukalaisenkaan silmä hakea kesäiseltä huvipaikalta.
He juoksivat portaita ylös ja alas ja pitkin kapeita pitkiä käytäviä ja taas sieviin vierashuoneisiin, joista Meeri ennen oli kertonut; sitte ylös ullakkoon näkö-alaa ihailemaan ja taas alas synkkiin kellariholveihin, joissa talon väki sanoi aaveitten kulkevan. Helka ei milloinkaan ollut huvittavampaa nähnyt. Alikerrassa olivat juhlahuoneet, kuten emäntä niitä nimitti.
"Minä soisin että tämä kirottu aro jo olisi takanamme", lausui hän, katsellen sieviin jalkimiin puetuita jalkojaan, nulomielisesti professorille, joka äkkiä oli lopettanut puheensa painavalla: "Niin, saammehan nähdä". "Täytyykö meidän todellakin palata tätä ilkeän huonoa tietä?" lisäsi nuori mies. "Minä en tiedä parempaa", vastasi oppinut mies olkapäitään kohottaen.
Mutta enin näkyi täällä noita pieniä lastenvaunuja, jotka ovat naineen työmiesperheen ensimäinen ylellisyystavara, noita kuljetettavia kehtoja, joissa sieviin myssyihin puetut, pienet lasten päät häilyivät onnellisina hymyillen ja »nukkumattia» turhaan odotellessansa avosilmin tähystellen puitten oksien välistä vilkkuvaa sinitaivasta.
Mieliaatettansa pukeutua miesten vaatteisiin ja vetää saappaat pieniin, sieviin jalkoihinsa ei hän kahdesta tärkeästä syystä voinut toteuttaa: toinen oli hänen tehtävänsä kuningattaren seuranaisena, toinen taas vallan yksityistä laatua, kuten hän eilen oli herttaisesti kuiskannut puolisonsa korvaan.
Häntä ei koskaan sanottu muuksi kuin lapseksi, ja hänen miehensä, joka oli monta vuotta vanhempi häntä, rupesi heti käyttämään samaa hyväilynimeä, joka niin hyvin näytti soveltuvan hänen pienen, hennon olemuksensa lapsellisuuteen, hänen pehmeään, säännöttömään muotoonsa, hänen lapsennenäänsä ja pyöreihin, sieviin huuliinsa.
Ja kaikki kolme aina ihmettelivät tultuaan talon kohdalle, jossa verhottomista ikkunoista näkyi kuusi monine pienine ja monivärisine kynttilöineen, hedelmineen, kuivine, kauniine nauhoineen, kimallellen kullalle ja hopealle, ja kuusen läheisyydessä liikkuvaksi ihmeen sieviin pukuihin puetuita lapsia, jotka kuusesta ottivat hedelmiä tai muuta. Tytöt viittasivat holhokeilleen.