United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sama suora nenä, mustat hiukset ja silmäin säihkywä tuli, mutta sata kertaa ihanampi." "Mutta wedenkantaja tyttö, palwelus=neitsyt, kaikkea siwistystä wailla, raaka ihminen, johon halwin sotamiehesi waan woisi ihastua. Luulin minäkin tänä aamuna wilaukselta hänet nähneeni." Aleksin silmät oliwat kääntyneet ikkunaan. "Ernest!" huudahti hän yhtäkkiä, "tuossa hän jo on.
Mutta kun näistä mielihaluistani otin puhuakseni, sain kuulla, etten lumirajalle tullakseni tarvitsisi käyttää en jalkojani, en suksia enkä isosti aikaakaan. Sinne pääsee rautatietä! Oikeastaan minun kai olisi pitänyt ihastua siitä uutisesta, mutta kuinka olikaan, otin minä tiedon vastaan jotenkin välinpitämättömästi.
Niin siellä oikein näytelmä vallitsi. Ylpeä kotiopettajaneiti ei muka saattanut jättää päivällisuntansa ja tuo toinen niin, tiesihän, mistä häntä sopi hakea. Mutta hän voi nyt mennä tiehensä kiluineen, kaluineen, sillä uusi piika oli oikea rakuuna, väkevä kuin karhu ja hänellä oli sellaiset kädet, että oikean talon emännän täytyi ihastua niitä katsellessaan.
»Ettekä voi ihastua säkkikankaaseen liioin», hän sanoi kolkosti. »Ottakaa huomioon, että niissä tehtaissa, joissa valmistetaan säkkikangasta, tapahtuu samalla tavalla. Sitä tapahtuu kaikkialla. Meidän kehuttu sivistyksemme lepää verisellä pohjalla, ettekä te enkä minä eikä kukaan meistä voi välttää veritahroja. Keitä olivat ne miehet, joiden kanssa te puhelitte?» Minä kerroin hänelle koko jutun.
Paavo tulee. Iloinen herra tänne kutsu! Missä On hellä rouva niinkuin hyacinthi? Kas täällä suussa purppuraisen illan Jutella hauska ois ja naurahdella. Niin rakas mulle koko perhe on, Ett'en voi löytää pöytää herkullista, Johonka niin mä ihastua voin. Kas niin, no juokse! tuosta voidetta Saat nivelilles hiukan, hupakko. Antaa Paavolle rahaa. Paavo kumartaa syvästi.
Heidän itsensä tähden. Sillä se herättää vastenmielisyyttä. Ja muutenkinn heihin tahtoo kyllästyä. Näin hän ajatteli itsekseen. Eikä hän voinut käsittää, että neljä vuotta takaperin oli saattanut Elinaan niin ihastua. Ja pitää häntä kauniina, ihan niinkuin muut nytkin vielä. Seitsemännessä taivaassa hän luuli olevansa, kun ensi kerran oli häntä rintaansa likistänyt. Nyt? Uh!
Oi, teidän armonne, Suomi on sittenkin iljettävä maa, minkätähden piti meidän tänne lähtemän? Erämaita ja mäntymetsiä, noita joka kannon takana, entä sitten kieli, kiks, kaks, kuks! Ajattelen Ranskanmaalla ja Italiassa suorittamiamme matkailuja. Siellä voi ihastua maalla asumaan.
Suurin hulivili nuorna ollessamme, eikä maa-lappua omaa jalkamme alla sinulla enemmin kuin minullakaan! EERIKKI. Ystäväni, siitä asti, koska erosimme, on elämäni kertomus lyhyesti tämä: Eräs tyttö, talon perillinen, korea ja nuori, taisi ihastua minuun, hurjapäähän. Niinpä tapahtui. Minä nain hänen, unohdin lasin, tein ja toimitin ja parhaaksi kääntyi kaikki.
"Eikö mitä, metsävouti!" vastasi Jussi, viekkaasti hymyillen, "eihän minulla ole hanaakaan pyssyssäni sen perästä kuin ryöstit viimeisen minulta" "Nyt taidat siis ihastua kovastikin, kun sanon sinulle, että saat lainata minun pyssyni". "Ei, en minä osaa ampua muilla, kuin omallani". "Noh! voinhan lähettää sinulle hanasi kohta, kun tulen kotiin".
Kohtaisiko hän nyt sielun, johon hän osaisi ihastua, oppilaan, jolle hän saisi kaikkensa antaa?... Kuinka hyvä hän silloin olisi, kuinka hellä ja hienotunteinen. Kädestä pitäen kuin paras ystävä hän sitä sielua kuljettaisi tiedon tarhoissa, näkyjen ja aavistusten pitkillä pihoilla. Sävelet hän houkuttelisi soimaan sen tunteiden kultaisista kielistä ja sävelet sanoiksi pukeutumaan.