United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta valitettavasti en voi sanoa, että kaikki on hyvin isäni ja Jackin välillä. Tän'aamuna heillä taas oli noita sanariitoja, joita äitini ja minä niin suuresti pelkäämme.
Kortinlyöjä nauroi ja istuutui sängylle, yhteen kääritty paperi kädessään. "Se oli hyvä ennusmerkki, vai kuinka, Jack?" kysyi Brown. "Hyvää on toivomista. Kuules, poikaseni, eikö olisi parasta, että nousisit?" "Poikanen", jota niin ystävällisesti oli kehoitettu, nousi Jackin ojennetun käden avulla. "Tahdotko sikaria?" Brown vastaanotti hajamielisenä sen sikarin, jonka Jack ojensi hänelle.
Silloin minä nostin silmäni, sillä minä ajattelin Ewelynin kirjettä. Sinä iltana emme puhuneet sanaakaan sen enempää Jackin rätingeistä. Mitä me puhuimme, minä en todellakaan saa kerrotuksi. Kun Hugh oli lähtenyt kotiin, ja äitini tuli sisään, hänkään ei puhunut paljon mitään. Hän likisti minua ainoastaan sydäntänsä vasten ja kuiskasi: "Kitty, lapseni, rakastettuni!"
"Ei, Kitty," vastasi äitini, "niin ei tapahdu. Minä en koeta pitää itseäni ylhäällä, vaan minun luullakseni minua pidetään. Minä en voi itseäni oikein ymmärtää, enkä minä tunne itseäni toivottomaksi, vaan olen vakuutettu siitä; että tämä tulee kääntymään Jackin ja meidän kaikkien hyväksi, ja se toivo antaa minulle voimaa rukoilla hänen edestänsä niinkuin en koskaan ennen ole rukoillut."
Betty oli liian paljon meihin kuuluva voidaksensa jäädä tietämättömäksi huolistamme Jackin tähden, ainakaan siinä suhteessa, että hän oli vankeudessa. Hän luuli sen olevan velasta, ja me käsitimme tuskin itsekään, oliko syynä tämä vai joku vielä pahempi asia. Betty valvoi koko yön eväspussia meille laittaaksensa.
Jackin sisääntunkeuminen saattoi muita matkustavaisia väkinäiseen asemaan, etenkin niitä, jotka paraillaan olivat mielitelleet kaunista matkakumppaniaan. Eräs herra kumartui eteenpäin ja ilmoitti hempukalle sopottaen muutamilla sanoilla, että Mr Hamlinin maine sekä tavat eivät olleet parasta laatua.
Ja tällä oli sitten niin paljon kertomista päivän valtiollisista ja muista asioista, jotka kaikki suuresti kiinnittivät isäni ja Jackin mieltä, että kumminkin kaksi taikka kolme tuntia kului, ennenkuin sain kalliin kirjeeni avata. Jack kuunteli ahneesti vieraan uutisia ja huokaili vehkettä, joka hänelle avasi uuden, toivotun tien mailmassa. Erilaisilla tunteilla kuuli isäni vieraan kertomuksia.
"Lapsi-parka," sanoi äitini, ja kauan hillityt kyynelet juoksivat nyt tulvanaan, sillä välin kun hän johdatti mieleensä Jackin jalomielisiä tuumia. "Lapsi-parka, hän on aina niin täynnä toivoa ja hyviä aikomuksia." Mutta minä en saanut yhtäkään kyyneltä vuodatetuksi. Minä seisoin kuin kivipatsas. Jackin salaisuuden taakka painoi sydäntäni, niin että se oli kuin rintaani kutistunut.
Tästä Jack suuttui ja syöksi pois huoneesta, mutta isäni viha näytti laimenevan; ja kun hän näki kyyneliä silmissäni, hän hellästi silitteli hiuksiani lausuen, että niitten ruskeat kiharat olivat paremmat kuin kaikki kirsikanpunaiset repaleet mailmassa. "Se ei ole rihman tähden, isä," minä sanoin. "No, mintähden sitten?" hän kysyi. "Sinun tähtesi, isä, ja Jackin," minä sanoin.
Puheen-alaiseen seikkaan katsoen oli kumminkin niin laita, mutta mitä itse asiaan, tuohon Jackin onnettomaan taipumukseen tulee, mitkä sanat voivatkaan olla liian ankarat? Ja minkä tilaisuuden häntä hyödyttää minä tällä tavalla olen tuhlannut.