United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä pastori vietti monta hetkeä pikku poikansa ja pikku laivansa kanssa; vaikea on arvata, kumpikohan enemmin iloitsi laivan purjehduksesta, isäkö vai poika; sattuipa välistä niinkin, että isä otti pojan mukaansa vain sentähden, ett'ei häntä tavattaisi yksin niin lapsellisessa puuhassa. Joka päivä hän astuskeli puolen peninkulman matkan alas kalastajain kylään.
"Mutta Roosa", sanoi vanhus, "mitä onkaan pistänyt isällenne päähän? Hän oli äsken täällä, kysyi teitä ja sanoi lähtevänsä huommenna matkalle. Minähän en vielä tiedä siitä niin mitään". Roosa säikähti. Isäkö lähtisi matkalle? Yksinkö ja huommennako? Mitä se merkitsi? Hän ei ollut tänään päivällisellä siitä vielä mitään sanonut. "Miten suuressa määrin olenkin kadottanut hänen luottamuksensa!"
BENVOLIO. Hän tuossa tulee; minut jättäkää; Ma kyllä koitan häntä ripittää. MONTAGUE. Oi, jospa tunnustuksen vakavan Häneltä saisit! Armas, tulehan! BENVOLIO. Huomenta, serkku! ROMEO. Päivä niinkö nuori? BENVOLIO. Vast' yhdeksän. ROMEO. Oi, pitkäks käypi huoli! Täält' isäkö niin joutuin läksi? BENVOLIO. Niin. Mi huoli päiväs pitentää? ROMEO. Sen puute, Jonk' omistaminen ne lyhentäisi.
"Anna Inger-Johannan ensin puhella minun kanssani, sitte tulemme sinun luoksesi ... ei suinkaan asiat parantumattomissa liene." "Isäkö, äiti? Miks'ei isä minua ymmärtäisi?" "Tule, tule, lapsi!" kiirehti kapteeni, vaikka henki se ei oikein tahtonut kulkea kurkussa.
»Maallinen isäkö», poika sanoi iloisena, »jonka voin nähdä kuten sinut ja jonka käteen voin tarttua kuten tartun sinun käteesi. Hänkö ei olekaan näkymätön kuten taivaallinen isä?» »Niin, rakas lapsi», äiti sanoi, »saat nähdä hänet ja puhutella häntä».
Klemetti isä on ottanut tämän rosvon-penikan hoitonsa alle, ja hänpä ei pelkää sataa pirua enempää kuin jos ne olisivat hanhikarja." "Klemetti isäkö!" kertasi seppä. "Teille ilmautuu yhä vähän väliä joku veres pyhä mies tähän jumaliseen Pyhän Johanneksen kaupunkiin. Mikä Pirun peloitus, sanokaas, se semmoinen sitten on?
Vaan kuitenkaan ei hän saanut ajatuksiaan pois hänestä. Olihan ylioppilas kuitenkin toisellainen, parempi kuin toiset, toiset niin ketä muita täällä olikaan? Isäkö, joka työskenteli saarnojensa ja köyhäinhoidon kanssa? Maakauppias, joka möi kahvia ja tupakkaa? Olavi tuolla valleilla, joka antoi tyttärensä soittaa pianoa ja joka vaan puheli valkoisesta tammastaan?
Minä katson hänen silmiinsä kuin kysymysmerkki. 'Isäkö ? Ole huoletta, hän on jo aikoja sitte leppynyt. Ja sekä hän että äiti odottavat vain koska sinä tulet, sillä Heikki-veli on kuitenkin liian pehmeä isännäksi. 'Luuletko sinä niin ? kysyn minä ihastuneena ja hämmästyneenä. 'Enkä vain luule, vaan minä tiedän sen aivan varmaan! Ja tiedätkö, millainen puuha meitä siellä odottaa?