United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän nauroi, mutta rouva väistyi äkkiä taakse päin; nuo nuuskaiset huulet, takkuiset hiukset, jotka huivin alta tunkeutuivat esille, haju, joka löyhähti hänelle nenään ja suuhun, kaikki herätti hänessä vastustamatonta inhoa. Lopo iski silmää. Elkää olko millännekään. On niitä semmoisia kummia ennenkin tapahtunut. Kun vaan tietäisin minkälainen teille pitäisi olla... Kelpaisiko rikas maakauppias?
Wieraita alkoi tulwailla taloon taasenkin ja wieraswarat sekä heidän kestitsemisensä eiwät olleet wähääkään huonontuneet entisestään. Uusia, ennen talossa käymättömiä wieraitakin käwi usein Kämälässä, mutta oliwatpa nuo wanhat tuttawatkin, maakauppias, waranimismies ja maanmittarin apulainen nytkin siellä ainaisina wieraina.
Mutta kun towin aikaa oli oltu ystäwyksinä, rupesi maakauppias kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla keinoilla tekemään uudesta ystäwästään keppihewostansa; tämän teki hän ilman eroituksetta kaikille, jotka häntä läheniwät.
Vielä kipeämmin koski savolaistuneesen sydämeeni eräs toinen uutinen, jonka kuulin siltä kuopiolaiselta vossikalta. Hän kertoi, että Viipurissa ei saa "oikeeta piimee, ei yhtä kokkelia." Viikingeistä minä viis veisaan, mutta voi kaupunkia, jossa ei ole piimää! Se maakauppias, jonka Viipuriin mennessäni Savon radalla tapasin, kertoi Kuopiossa joutuneensa pieneen vekseliasiaan.
»Minä luotan pieneen puiston portilla,» hän sanoi varmasti kuin mikäkin tuntija. »Hannanko?» puuttui rouva puheisiin. »Se raukka,» maakauppias sanoi halveksivasti. Sitten tuli rouvan vuoro kysellä. Knut sai silloin tietää, että hänen ystävänsä aikoi syksyksi perustaa oman kaupan, ja että hän jo oli vuokrannut pienen talon. »Sinä saat huoneita tarpeeksi asti,» rouva sanoi.
»Huh, tätä kuumuutta!» maakauppias Brandt sanoi, seistessään paitahihasillaan ikkunassa katsellen yli järven ja ajatellen, kuinka hyvältä uinti tuntuisi. »Maa oikein haisee palaneelta,» yhtyi siihen hänen vaimonsa kulkiessaan edestakaisin avonaisesta ovesta, käsissä silitettäviä vaatteita. Nuoret alkoivat sittenkin krokettipelin auringon paahtamalla kentällä talon edustalla.
Herraswäkeä ne oliwatkin Kämälän wieraat, ainoastaan aniharwalla rikkaammalla talon isännällä ja emännällä oli se onni, että he tuliwat joskus kutsutuiksi Kämälään wieraiksi. Paikkakunnalla oli eräs waranimismies ja ruotsinkieltä taitawa maakauppias. Molemmat oliwat naimattomia miehiä. Tämä kauppias oli joku aika takaperin perustanut maakaupan pitäjääseen.
Kirkkolaiva laski juuri rantaan, ja väki riensi laivasillalle sitä vastaan. Söderlingien isäntä, Saukkosaaren molempien puoliskojen omistaja, talonpoika ja maakauppias, oli seisonut siinä ja vartonut, korvallistaan ruopien ja suutaan mutistellen. Tuota noin ... niinpä niin ... mutta kuulkaahan.... Olisitte vain pitäneet rahat, niin olisi koko Saukko nyt ollut teidän. Olisiko isäntä myönyt?
Ennenkuin oikein olin ajatellut miten, päätin äkkipäätä ruveta innokkaasti pilapuheita laskemaan, mutta niin, että näyttäisi siltä, kuin tahtoisin kosia maakauppias N n kaunista tytärtä, joka juuri sattui seisomaan läheisyydessäni. Kun Susanna senjälkeen uudessa tuurissa tanssi meidän sivutsemme katsoi hän minuun hämmästyneenä ja tutkistellen.
Koetin saada selville syytä siihen, mutta en kuitenkaan koko yön seutuun löytänyt tukevaa perustusta. Koetin ajatella sitäkin, että olisikohan tuo niukka ateria sen muutoksen vaikuttanut, vaan ei sekään tuntunut ratkaisevalta tuon kysymyksen selvittämiseksi. Mutta huomennapa asia selvisikin. Siinä aivan lähellä oli eräs maakauppias.