United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minun korvani ei nyt mielellään soinnu vieraaseen ääneen. Ja, Ione, sinun äänesi, joka on tulvillaan kotoisia muistoja, on minun korvissani kaikunut ihanammalta kuin Lydian ja Kreten ostettavat sävelmät. Laula minulle!» Lapsuuden kaiho. Ah, murhe jo ystävä monella on Elon askelten alkajalla, Tuo varhaistuskat ja turmion Kyy piilevä kukkain alla.
Mutta kuta kauemmin hän veisasi, sitä ihanammalta hänestä alkoi tuntua. Tuntui kuin ei kukaan häntä enää soimaisi eikä olisi koskaan soimannut ja niinkuin kaikki hänen syntinsä ja pahat tekonsa olisivat hänelle anteeksi annetut. Olen köyhä, vaivainen, omas aina, Jeesuinen, anna koittaa päivän sen, kun pääsen luokses taivaasen.
Ja kasteisia metsäteitä myöten me kuljimme, me kolme; ja meidän kanssamme, minä luulen, että me kaikki sen tunsimme, astui vielä Yksi, näkymätönnä, eksyvän lampaan Hyvä Paimen. Eikä vihanta salo ja metsäkukat ja juhlalliset hongat koskaan näyttäneet minusta raittiimmalta ja ihanammalta taikka enemmän pyhän kirkon kaltaiselta, kuin tänä aamuna.
Ne olivat pappilan nuoret, jotka palasivat Kartanosta, sekä Arvo, joka aikoi lähteä kotiin; Lilli ja Aksel olivat näitä vieraitaan saattamassa. Kääsien eteen valjastettu hevonen, jota palvelijapoika ajoi, kulki verkalleen heidän edellään. Päivä oli kuuma, vaan sitä ihanammalta tuntui metsän viileys.
Alusta se minusta tuntui ihanammalta kuin kaikki, mitä sitä ennen olin kuullut, mutta kun tultiin noihin Vapahtajamme kärsimistä koskeviin sanoihin: "Hän oli enimmmin halveksittu ja ylenkatsottu, täynnä vaivaa ja kipua," eikä ylt'ympäriltämme kuulunut yhtäkään häpeän taikka katumuksen ilmausta, vaan ainoastaan puolihillittyjä suosion-osoituksia ja kuiskauksia semmoisia kuin nämät: "Ihastuttavaa!"
Elsa pyhkäsi pois kyyneleet, nauroi vielä leppiämmästi, ja sanoi, päätänsä puistain: »Tänäpänä minä en sitä sano, Toivonen kulta, kyllä sen saat vielä kuulla.» Elsa näytti hänestä vielä kauniimmalta ja ihanammalta kuin koskaan ennen. Mutta kuinka Toivonen kyselikin, ei hän saanut tietää syytä, miksi Elsa oli itkenyt. Sitten kysyi häneltä Elsa: »Sinä olet ollut kaupungissa.
Jumalallinen hän on kaikista hullutuksistaan huolimatta, riemuitsi kreivi; mutta joka tapauksessa hän rakastaa minua... Hän on kuitenkin ollut vastahakoisin kaikista niistä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ... mutta sitä ihanammalta tuntuu nyt voitto ... tarvitsen todellakin tällaista suloista viihdykettä kaiken sen kirotun harmin jälkeen, jota äsken olen kokenut.
Mutta vielä paljon onnellisemmalta ja ihanammalta tuntuu oudolla seudulla tavata jonkun henkilön, jonka siveellisestä ja henkisestä ylevyydestä yhdellä tahi toisella tavalla tulemme vakuutetuiksi ja jonka luonnetta kannattaa tarkemmin tutkia.
Muinaisen viisaan vanhuksen tavoin ajattelen, että kuoleman joko täytyy olla tyhjäksi tuhoamista ja mikäpä tuntuisikaan minunlaiselleni, väsyneelle, kidutetulle olennolle ihanammalta, kuin ikuinen uni ijäinen lepo reqviem aeternam? Taikka myös on kuolema muutto ijäiseen elämään ja jos niin on, jätän hänen laupeutensa huomaan, jonka kädessä on elämä ja kuolema.
Ja päämäärä, jonka takia Hän kärsi ja kesti, tuntui Apekideestä suunnattomasti ihanammalta kuin ne pyrkimykset, jotka olivat vanhan käsityksen jumalat saaneet manalassa käymään ja kuoleman kujia kulkemaan!