United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lapset seisoivat vaiti vielä laulun loputtuakin. Olivat he sen kuulleet jo montakin kertaa, mutta nyt ei Elina ollut pitkään aikaan laulanut; sentähden joka sana kuului heistä yhtä merkilliseltä, kuin he olisivat ne nyt vasta ensi kerran kuulleet. Kysymyksiä sateli Elinalle aivan sekaisin niin paljo, että niihin oli mahdoton vastatakaan. »Oliko se meidän kuninkaamme? Onko hän nyt metsästämässä?
Tohtorintalossa oli sekä emännällä että Elinalla ollut kiirettä varhaisesta aamusta asti. Tuntuu siltä kuin sinä jo aikoisit lähteä ja jättää meidät, sanoi tohtorinna kesken leipomisen Elinalle. Niin sinä olet siistinyt ja valmistellut. Ei vielä lähdön varalle, vaan suuren juhlan kunniaksi. Elina hieroi taikinaa minkä jaksoi. Vielä on kesä jäähyväisiä varten. Ei rouva hätäile!
Koko palvelus-aikanani olin minä pitänyt Rauhalaa kotonani, ja pidettiin siellä myös aina kuin oma lapsi. Elinalle olin aina ollut ystävällinen aivan kuin sisarelle. Minä tunsin perinpohjin hänen hyvät tapansa ja olin myös vallan vakuutettu hänestä tulevan hyvän vaimon. Kauan olin minä rakastanut häntä salaisesti. Rakkaus on merkillinen.
Ja tietäkää, että hänellä on koko varasto semmoisia tavaroita, joita hän on kuullut tytön haluavan ja joita hän on heti toimittanut, vaan ei ole uskaltanut lahjottaa Elinalle. On siellä koko kirstullinen kirjoja ne ovat siitä ajasta, jolloin tyttö alkoi innostua lukemiseen. Oletteko nähnyt tuon pienen purjeveneen, joka on tavarahuoneen kyljessä?
Se hyvä ihminen rupesi uudestaan tohtoriksi Elinalle, ja Jumala sen tiesi mitä neuvoja hän siihen käytti, mutta ennen joulua oli akkani taas yhtä terve ja raitis kuin entisiin aikoin. Joulun aikaan sai paronessakin murhetta ja surua.
Tämä mutkaton työn harrastaminen ja nämät monet "pienet tapahtumat" olivat vähitellen miellyttäneet minua ja tulleet minulle rakkaiksi, vaikka muutama vuosi takaperin en olisi luullut sitä mahdolliseksi. Mutta Elinalle tämä pieni maailma oli aivan vieras. Hänelle kävi ikäväksi, kuin puhuin näistä läheisyyden asioista.
Kuin sitten kerroin Elinalle, mitä Holt oli sanonut, hän vakuutti: "Ei, sinua hän ei pidä pahana". "Mutta mikä sitten siinä voi olla hänen mieltään pahottamassa?" kysyin. "Niin, minä, kuten sanoin, en tiedä sitä. Eihän hän milloinkaan sano minulle, mikä se on". Minä koetin arvata, että hän ehkä ei tahtonut jäädä ilman Elinaa. "Jäädä ilman minua? Holtko?" Hän naurahti katkerasti.
Että hän on ollut vähäsen tyly sinua kohtaan, se on aina tuntunut minusta oudolta; mutta olen, sitten kuin opin hänet tuntemaan, aina arvellut, että tässä varmaankin on joku erehdys, ja olen nyt vakuutettu siitä, että Vang on oikeassa sanoessaan..." Pysähdyin hetkeksi, epäillen voinko ilmoittaa Elinalle puheeni tuon asianajajan kanssa.
Valmistauduin minäkin ja tapasin Holtin etehisessä. 'Mihinkä sinä aiot? hän kysyi. 'Tietysti kotiin, vastasin. 'Lörpötyksiä. Jää tänne huomiseen. On siaa kylänvanhimman veneessä sekä sinulle että Elinalle. 'En salli sinun mennä yksinäsi tämmöiseen ilmaan, minä sanoin. 'Kiitoksia vaan paljon; mutta olen jo täysi-ikänen ja voin kyllä purjehtia tämän matkan lapsenlikatta.
Kirjotin heti vanhemmilleni ja Elinalle kaikesta. Mainitsin myöskin, että asiat nyt näkyivät olevan sillä kannalla, että täällä oloni tulisi pitkittymään ja ett'en luullut pääseväni kotia ennen kuin syksyllä. Lopuksi pyysin heitä säännöllisesti lähettämään minulle kirjeet. Siis jäin rauhallisesti toimielemaan vieraasen seutukuntaan.