United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun nämä oliwat walmiina korkean rakennuksen harjalla töröttämässä, meni taasenkin isäntä aamuhämärässä kuuntelemaan, mitä matkustawaisilla olisi nyt sanomista. Juuri kun hän oli paikoillensa asettunut, tulikin samassa pitkä matkustajajono. "Tuossahan taloa on ... katsopas, Jussi, tuonne törmälle päin", kajahti raikkaan aamu=ilman halki eräs ääni matkustajajoukosta. "Onpahan, näemmä.
Näiden kanssa tuli minun kaikin mokomin etsiä rosvojen leiripaikka sekä karkoittaa heidät seudulta. Ensi aluksi komensin miehet levolle, jota he ankaran hiihdännän jälkeen hyvin kaipasivatkin. Itse toimitin isännän kanssa vuorotellen vartijan virkaa sekä nukahdin vielä pari tuntia aamuhämärässä. Seuraava päivä oli toinen adventtisunnuntai, taivas oli selkeä ja suksikeli parasta lajia.
Kaksi kertaa ojensin käteni herättääkseni Alfredia ja kysyäkseni miten vaimoni ja lapseni voivat; ja kaksi kertaa vedin käteni takaisin, sillä pelkäsin, että hän kovin säikähtyisi, kun niin odottamatta näkisi minun vuoteensa vieressä aamuhämärässä, ikäänkuin haudasta nousseena. Minä odotin minuutin aikaa vielä. Silloin hän heräsi.
Aamuhämärässä marssitettiin meidän komppania muutamia satoja askeleita eteenpäin ja hajoitettiin ampumaketjuun pitkin erästä kaltevaa vuoririnnettä, jolla ajalla Turkkilaisten kuulat ehtimiseen lentäen vinkuivat ympärillämme. Paikoillemme asetuttua tähtäilimme ja ammuskelimme toinen toisiimme päin, Turkkilaiset meihin ja me heihin.
Ja tietäessään pahimman nyt olevan ohi uupuneimmat vaipuivat syvään uneen. Aamuhämärässä he nauttivat sitä lepoa, mitä heillä ei ollut yöllä ollut, ja laiva kulki kevyesti pehmeillä aalloilla. Kaukana näkyi muitakin laivoja, jotka nähtävästi myöskin olivat täynnä pakolaisia, ne näyttivät liikkumattomilta, mutta silti ne liukuivat eteenpäin.
Huoneessa oli puolipimeää ja harmaassa aamuhämärässä esiintyivät lähimäiset esineet, jotka hän epäselvästi eroitti, kuin unikuvat, kuin mielenhoureet, jotka olivat hänen nukahtaessaan alkaneet.
LALLI: Lapinkorpi sen teki, Kaikkivalta kohotti kirveheni Siellä istuu nyt pyhä mies, ajelee yksin huurteisessa aamuhämärässä. Kuuletteko? Kulkusia! Hän tulee tännepäin. SINIKKA purskahtaa itkuun ja kätkee päänsä Ingon olkaa vasten. KERTTU: Jumalani! Jumalani! Nyt hän on kartanolla. Nyt hän tarttuu eteisen oveen. Hän tahtoo ottaa oman pääni minulta! SINIKKA: Isä! Eihän siellä ole ketään.
Ystäväni pudisti epäilevänä päätänsä, mutta kun juuri silloin laskeuduimme jäälle, loppui keskustelu siitä aineesta ja me aloimme udella paikkojen nimiä ja muuta semmoista oppaaltamme. Hyvää vauhtia mennä huristimme nyt pitkin erään niemen sivua. Aamuhämärässä vilahteli ohitsemme tuon tuostakin muutamia kallioluotoja, metsäisiä saaria ja yksinäisiä kiviä vasten patoutuneita jäitä.
8:na p:nä maaliskuuta, perjantai-aamuna, Hackneyssa vielä ollessamme minä kavahdin unestani aikaisessa aamuhämärässä, kun vielä ei ollut täysi päivä, jyskeestä ja ryskeestä, joka ensi hämmästyksessä sai minut siihen luuloon, että uudestaan olin isäni ja Hugh'in kanssa merellä, ja että laiva oli joutunut karille ja mennyt tuhansiksi palasiksi.
Omituista, että näin suurella linnulla ei ole sen vahvempi ääni, kun esim. teeren soidin kuuluu monta vertaa etäämmälle. Mutta metson hiljainen kiimalaulu soveltuu erinomaisesti metsän juhlalliseen hiljaisuuteen aamuhämärässä. Ja ihmeellisesti se sähköistää metsästäjän sydäntä. Ymmärsin hyvin Villen sanat, kuinka vaikeaa on soitimelta-ampujalle luopua intohimostaan.