Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Mainitaanpa hän itsekin kerran saman aikakauslehden kaunokirjallisen osaston hoitajana, joskin hänen suoranainen toimitustyönsä siinä taisi supistua mahdollisimman vähäpätöiseksi. Kirjallisen kuukauslehden miehistä taas on Yrjö Koskinen ensin mainittava. Hänen pääasiallinen elämäntyönsä lankeaa tosin suomenkielisen kirjallisuuden ja samalla näiden tilapäisten pikakuvien ulkopuolelle.
Kalle auttoi Yrjöä miilulla, jotta hän joka päivä näki ja tapasi Elsan. Niin oli aika kulunut ja Elsa täyttänyt seitsemäntoista vuotta. Kesä loisti taasen kauneudessaan. Oli kaunis ilta. Päivän työ lopetettu. Yrjö poltti piippuaan, istuen lavitsalla ulkopuolella tuvan ovea, tavaten erästä sanomalehteä, jonka hän oli lainannut kylästä ja joka oli vähintäkin kolmen kuukauden vanha.
Kenties oli Tommi jo lähtenyt sieltä ja saattoi taas niinkin tapahtua, ett'eivät nuo vihastuneet miehet toisiaan tapaisikaan, mutta silloin silloin palajaisi Yrjö takaisin hänen luokseen, tutkimaan taaskin, mihin hän oli Tommin jättänyt.
STANLEY. Hyvinpä suoriuit sa, uljas Richmond. Kas, tämän varastetun valtakorun Sen verikoiran ohimoilta riistin Ja kulmiasi koristan nyt sillä. Se ota, pidä se ja arvoon nosta. RICHMOND. Jumala taivaan, sano aamen siihen! Mut' eloss' onko Yrjö Stanley vielä? STANLEY. Elossa, turvattuna Leicesterissä; Nyt sinne menkäämme, jos suvaitsette. RICHMOND. Mit' arvomiestä kaatui kahden puolen?
Himmeliini irroitti kätensä Matista; hän huomasi olevansa tekemisissä ylivoiman kanssa, Matti kuitenkin piteli hänestä yhä kiini ja kysyi: mitäs tälle lurjukselle, Yrjö, tehdään? Ja puukollansa leikkasi Yrjö tuomesta, joka kasvoi kodan vieressä, pienen norean vitsan ja antoi sen Matille ja sanoi: Piiskataan se kakara, ehkä parantaa tapansa!
Miehensä Yrjö Juutilan kuoltua halvaukseen helmik. 25 p. 1778 meni leskeksi jäänyt Elisabeth Juhontytär uuteen avioliittoon helmik. 28 p. 1779 renkinsä Henrik Mikonpojan kanssa, joka oli syntynyt maalisk. 13 p. 1748 ja kuoli toukok. 11 p. 1790.
Yrjö itse oli sinä päivänä Herran Ehtoollisella ja teki juhlallisen lupauksen sopia veljensä kanssa, käyköön miten käyneekään. Tämän päätöksen teki hän, saadessaan ehtoollisviinaa, ja lähdettyään alttarin edestä tahtoi hän heti mennä veljensä viereen istumaan, mutta siinäpä istui toinen tiellä eikä velikään katsonut häneen.
Yrjö kääntyi ympäri, huomasi meidän ja sanoi: tulinhan yksin toimeen, susi meni kuoppaan, kettu satimeen; mutta hyvin teette, jos nostatte ketunkin pirttiin. Itse hän seisoi miettivänä keskellä lattiaa. Ja me nostimme rukoilevan Himmeliinin pirttiin. Voi Kustaa, siinäkö sinä nyt olet, sanoi hänelle Matti. Matti, Matti, auta minua, ettei tuo hullu mies saa tappaa minua, rukoili Himmeliini.
"Mitä tahdot sitten, Yrjö?" virkahti Inka vähän tyytymätönnä, sillä hän ei pitänyt tämmöisestä salaisesta keskustelusta. "Niin, näethän, hyvä Inka," lausui veli huoletonna sytyttäessään piippuansa ja heittäytyi sen jälkeen vuoteelle. "Niin, näethän, Inka, minä olen sinun veljesi ja saan sanoa sinulle, että minä tiedän kaikki." "Mitä sitten?" kysyi Inka ja punastui.
Ja kun Katri ihmetellen ja kysyväisenä häneen katsoi, jatkoi hän: "Kun Yrjö tulee, niin jätä minut hänen kanssaan kahdenkesken." "Mutta, Anna, tänään sinun toki tulee suoda itsellesi lepoa, tänään vaan vielä!"
Päivän Sana
Muut Etsivät