Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
"Mitä tahtoo lintu?" kysyi kuninkaan poika vanhalta noitamieheltä. "Oi, joka toki ymmärtäisi lintujen kieltä!" "Korkeasukuinen herra ja ruhtinas", sanoi noita, "minä sanon sinulle mitä lintu tahtoo". "Puhu mitä hän tahtoo, hyvä noitaukko", sanoi kuninkaan poika. "Joutsen sanoo: suurisukuinen ruhtinas, anna kultanen rengas minun kaulaani viedäkseni köyhälle pojalle, joka on minun ystäväni.
"Anna minulle, Kerttu, luistimesi kannettaviksi", pyysi lukiolainen. "Kiitos vain, kyllä minä jaksan ne itsekkin kantaa." "No, etkö ymmärrä, että Elias tahtoo olla kohtelias", sanoi Mandi. "Miksi en sitä ymmärtäisi, enhän muuten olisi häntä kiittänytkään." "Sinä, Kerttu, olet niin omituinen, et sinä ole sellainen kuin muut tytöt", sanoi Elias.
Ja vaikk'eivät ihmiset minua ymmärtäisi, ymmärrät sinä minut kumminkin, sinä ijänkaikkinen Luoja, ja hymyilet minulle lempeästi kun kuuntelen hiljaisia ilmaisemias... Tuolla seisovat puut soreasti kukkien, ja kylästä kuulen lasten iloa, lasten, joiden sydämiin minun tulee heittää sivistyksen valon säteitä..."
Hän kyllä vihdoin saa oman palkkansa, mutta huomaa liian myöhään, että oli taitonsa opettanut väelle, joka ei sitä oikein käyttänyt, vaan yksinomaan ajatteli omaa valtaansa ja hyvinvointiaan. Lopulta kohtalo riistääkin Ilmariselta kaikki, mitä hänellä on kallista, että hän ymmärtäisi velvollisuudekseen taistella takaisin Pohjolasta sitä tietoa ja sitä valtaa, mitä hän sinne oli tuhlannut.
Vot onni, puheli Iivana silloin Ropotille, Se, vot, onni, jotta sormus säästyi... Ymmärräthän? Ka... Tuota... Kuin en tätä ymmärtäisi! tunnusti likomärkä Ropotti älynsä terävyyden. Ja niin ajaa lykkivät he nyt jo kotimatkalla. Iivana taas, kuten tullessa, siellä reslarämän takapajulla, selin ajajaan jalkojaan riiputti.
Jospa hänellä olisi ollut edes pieni osa ahnaan ukko Blumin rahoista sillä ahnas hän oli, sen näki hänen kynsistään olisi hän heti rakentanut kodin Tullan pienille lapsille, jotka saivat kulkea ja odottaa hoitoa ja rakkautta, vain sentähden, että puuttui vähän rahaa. Ja hänkö ei ymmärtäisi kansantaloutta!...
Tähän oli hän kyllä aina ajatellut vankihuoneita olevan vaan lurjuksia ja konnia varten; mutta uudet ajat, uudet tavat. Hän toivoi vaan, ettei hänen tarvinnut oikeusherrain mieliksi istua niin pitkää aikaa, kuin he tahtoisivat. Hän oli jo vanha mies ja elämään jo kyllin kyllästynyt, ja voisihan tapahtua, että kuolemakin ymmärtäisi vähän asioita ja tekisi noille ankaroille herroille aika kepposen.
Tahdoin vielä tehdä viimeisen ponnistukseni ja kysyin kolmannelta ystävältä, joka aina oli näyttäytynyt varsin käytännölliseksi mieheksi, eikö hän ymmärtäisi mitään neuvoa. Hän tuumaili kauvan aikaa, selaili Brockhausia ja muita paksuja kirjoja ja pudisteli päätään.
Ennustin surua ja kärsimyksiä, ja kaikki ennustukseni kävivät toteen. Luokaamme pieni katsaus siihen kotiin, johon matto ostettiin, jotta lukijani oikein ymmärtäisi mitä tapahtui. Vaimoni ja minä olimme kauan eläneet yhdessä, kotimme oli appeni meille varustanut niinä hyvinä vanhoina aikoina, jolloin huonekalut valmistettiin niin, että ne kestivät polvesta polveen.
Siinä oli jotain niin kärsivää hänen katseessaan, kun hän vaikeni ja ikäänkuin vaipui omaan itseensä jälleen, että ehdottomasti teki mieli mennä hänen luokseen, syleillä häntä, lohduttaa, puhua hänelle helliä, lohduttavia sanoja, pyytää häntä avaamaan sydäntään, selvittämään mieltään, että ymmärtäisi paremmin omaa itseään.
Päivän Sana
Muut Etsivät