Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Siellä hämärässä, kirkon korkean katon alla, ympäröitynä kaupungin hälinältä joka oli niin yhdenlainen kuin mehiläisten surina ja kumminkin niin eroava siitä kävelin verkalleen käytäviä pitkin, ikäänkuin kovan marmorin sijassa jalkojeni alla olisi ollut varjokas nurmikäytävä.
Usein kävivät he myös Saaran luona ja tämän "kristisisaren" seurassa näytti Simo parhaiten voivan unhottaa viinan. Aappo luki ja selitti ahkerasti Raamatusta ja Lutherin kirjoista niitä paikkoja, mitkä näyttivät todistavan hänen uskonnollista kantaansa ja niin kasvoi Saaralle ja Simolle yhdenlainen käsitys autuuden asioissa, kuin Aapolla itselläänki oli.
"Ei sinun valaasi täällä vaadita", sanoi nimismies; "ja tokko sinä tuntenetkaan riittävästi valan arvoa". "Eiköhän, syksyllä hän alkaa rippikouluansa", ilmoitti Hovilainen. "No Ville, minkälainen lakki oli sillä miehellä, jota sinä arvelet Joosepiksi?" kysyi nimismies. "Aivan yhdenlainen kuin Joosepin jokapäiväinen lakki", vastasi Ville.
Kummini aikansa kuunneltuaan virkkoi siihen: »Minä olin tuon kokosena aivan yhdenlainen ja luulivat kaikki, ettei minusta tule pahastakaan kalua, vaan kalunapa häntä on pidetty. Ei sitä vielä tiedä tuomita Tapaniakaan, siitä voipi tulla jalompi mies kuin näistä nyt kiitettävistä lapsista, se on nyt vielä uusi kiittää, kypsi laittaa.»
"Levossaan sinä nyt sen näät, sit' ei nyt häiri synkät säät, mut sitä hellit vainen; ma näin sen koetuksissa, tulessa, hallan kourissa, se ain' ol' yhdenlainen; arvaahan, mitä tunsin ma." "Ma näin sen verta vuotavan, näin voittavan, näin sortuvan, mut pettäjää en lainkaan; maill', joita päivä pakeni, viel' urho hyinen taisteli, ja väistynyt ei vainkaan, vaikk' ihan toivo raukesi."
Kun taas katowuosi sattui jospa waikka useampiakin peräkkäin oli talon leipä kuitenkin aina waan yhdenlainen, ei parempi eikä pahempi; sillä heillä oli wiljaa säästössä, jota waaran rinteet ja metsähalmeet oli pakotettu hywinä wuosina antamaan. Se oli säästäwäisyyttä wanhan Suomen tawan mukaan. Wilppu, Rönkkölän talon isäntä, oli jo wähän yli keski=ijän.
Ja se samainen asiamies, joka ensiksi oli käynyt Sannan puheilla, tarjoutuikin lähtemään papin luo kolmanneksi, niin kuin puhemieheksi, mikä hänet sitten lie niin toimekkaaksi usuttanut. Kun se kerta lie mentävä, niin mitäpä hänestä todellakaan piimittää, vai miten Sanna, lähtisitkö? Minusta yhdenlainen, tokko tuo siitään kummemmaksi ruvennee ajan oloonkaan.
Näytelmä-liikennöllä, joka oivallisesti osoitti hänen luonnettaan, otti hän povestansa muutamia lakastuneita viheriöitä lehtiä ja jatkoi, niitä ojennetulla kädellä näyttäen, vilkasta ja omituista puhettansa. "Tuossa on se myrkyllinen kasvi, jonka sanoitte tappavan minua. Minä menen teaterijoukkoon tahi syön näitä ja kuolen tähän. Se on minusta yhdenlainen.
KALLE. Totta on joka sana. VAPPU. Sinä olet juuri yhdenlainen kuin Mattikin. KALLE. No sen tiedät! Me olemme yhtä maata kuin maalarin housut. KIRSTI. Tuppurainen Tappuraisella takausmiehenä. POJAT. Kuinkas sitten kävi, Matti? Kerro sinä vaan äläkä välitä tyttöjen suuttumisesta. MATTI. Niin, minkäs sille taidan minä. Totuus ei pala tulessakaan. POJAT. Ei tulessakaan. No, annahan jo kuulla loppua.
Soitto oli lakannut, ihmiset poistuneet ulkoa ja ainoastaan osa heistä jäänyt sisäravintolaan toiselle puolelle bufettihuonetta. Se näytti olevan samanlainen seurue kuin toisellakin puolen: muutamia nuoria vastatulleita ylioppilaita ja joukko vanhempia. Heidänkin pöydissään oli yhdenlainen elämä ja ilonpito. Kun oli syöty, tuli kahvin ja liköörin vuoro, jota tarjosi Kalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät